tiistai 16. syyskuuta 2014

Minttuinen statement maanantailta

Otsikon perusteella voisin alkaa kirjoittamaan vaikka politiikasta. Lisäksi arvontaan jättämienne vastausten perusteella olen saanut läjäpäin ideoita mistä kirjoittaa, eli oikeastaan voisin kirjoittaa mistä vain! Statement viittaa tässä yhteydessä valitettavasti niinkin tylsään asiaan kuin koruun eikä mihinkään poliittiseen statementiin. Kyllä, meinasin päräyttää viikon käyntiin ihan perinteisillä asukuvilla. Joskus ei kuulkaa vain onnistu. Joko kuva yli- tai alivaloittuu, vaihdan paikkaa ja huomaan että päästäni kasvaa lamppu, vaihdan paikkaa ja jalastani töröttää kuvassa johto, silmät menivät kiinni jne. 150 kuvaa otettuani väsähdin ja siirryin koneelle rajailemaan pahimpia mokia pois kuvista. Kuten sisustuspostauksessa kommentoin, niin sekä asuni että sisustusvärimme eivät ole turkoosia, vaan nykyään mintun makuisen Dominon värisiä. Selkeästi, eikö?


 

 
kauluspaita & kaulakoru H&M/neule Vila/korvikset Pieces
/farkut Esprit/kengät Vagabond
 
Tykkään kyllä itsekin statement-koruista, mutta voi kuulkaa kenen mielestä tämä oli hieno! Saan taaperon koko ajan syliin, hän sanoo "pallo" (omalla tyylillään tosin) ja oiiii hiplatessaan korua. :D
 
Mitä statementiin noin muuten tulee, oletteko katsoneet Iholla-sarjaa? Minä en jaksanut niitä naisten versioita katsella, mutta nyt olen katsonut päikkäriaikana miesten versiota ohjelmasta ja tykännyt siitä todella paljon. Kivaa kuulla kun miehet kertovat tunnoistaan. Luinkin tänään Eskon kirjoitusta Kolmistaan-blogissa siitä, kuinka heitä on sarjan myötä ruodittu netissä. Tässähän nyt sinänsä ei ole mitään uutta, että televisiossa tai muuten esillä olevia ihmisiä ruoditaan ja pidetään sylkykuppeina. Mutta kyllä minua hämmenti lukea keskusteluja netissä, jossa haukutaan kaikki lähtien ihmisen äänestä ja blogin pilkkuvirheistä. Mitä ihmettä siitä saa, että haukkuu vieraita ihmisiä anonyymina? Tuli paha mieli heidän puolestaan.
 
Ollaan kivoja toisillemme niin netissä kuin livenä, jooko?

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Jos Helsinki on hetkisen kaunis - niin sitä se oli viikonloppuna!

Voi pojat miten hektiset päivät ovat takana! Starttasin viideltä perjantaiaamuna ja palasimme kotiin eilen puoliltaöin. Pariin päivään mahtui uusia ihmisiä, valtavasti uutta tietoa, innostavia ja inspiroivia opettajia ja eilisen sain vielä viettää perheeni parissa. Minun piti ottaa kuvia koululla, jotta saisin kertoa opinnoista tarkemmin teille, minun piti testata Kauppahallin Story ja Hymy Raw Food Cafe ja sitä ja tätä ja tota piti tehdä. Kamera pysyi laukussa, koska halusin keskittyä ihmisiin tutustumiseen taukojen aikana, lounas syötiin nopeasti Picnicissa jaja.... No, ensi kerralla testaan nämä paikat mitä suunnittelin, kun pää ei ole enää niin pyörällä kaikesta uudesta! Helsinki Design Schoolin sijainti Fabianinkadulla on kyllä loistava, lähellä on vaikka millä mitalla hyviä ruokapaikkoja ja Onnibussin pysäkiltä käveli hetkessä paikan päälle. Opiskelijakollega oli älynnyt ottaa kuvia ja testata sen Storyn, vilkaiskaapa Misorellan blogia!


Päässäni soi eilen aamulla Leevien biisi "jos Helsinki on hetkisen kaunis", kun kävelin kauniissa auringonpaisteessa Espalla, siitä tuo otsikko. Pääkaupunkimme jakaa mielipiteeni jotenkin niin kahtia. Olenhan lähtöisin Helsingistä, joten moni paikka ja maisema muistuttaa minua lapsuudesta. Tykkään siitä, että Helsinki on täynnä tapahtumia, ihania liikkeitä ja ravintoloita ja siellä asuu paljon niin kavereita kuin sukulaisia. Kuitenkin sinne palaaminen vaatisi asuintasosta tinkimisen ja ruuhkan sietämisen. Tampere tuntui Helsingin ruuhkan jälkeen ihan maalaiskylältä! Helsingin reissut tuntuvat aina olevan kylässä juoksemista, jonnekin keikalle menemistä, laivalle, lentokentälle tai muualle matkustamista, joten koskaan ei oikein tule pyörittyä ravintoloissa ja kaupungilla pitkän kaavan mukaan. Tämä täytyy vielä korjata!

Eilisiltana treffasin perheeni koulupäivän jälkeen ja saimme mieheni kanssa asukuvat otettua, joten jaan ne sitten kanssanne. Kokonaisuus rakentui Guessin rannekorun ympärille, jonka voitin Nooran blogiarvonnassa ja lähdin hakemaan punaista päälle sen kaveriksi.





Hame ja paita Vero Moda/kengät Vagabond/hattu Global Accessories


Veljeni avovaimoineen oli loihtinut monen ruokalajin illallisen äitini syntymäpäivien kunniaksi, olipa ihana päätös pääkaupunkiseudun visiitille!


 
Iskeekö teihin väreinä punainen ja musta?
 
Rauhallista sunnuntain jatkoa kaikille! <3

P.S. Kiitos vastauksistanne arvonnassa, käykäähän osallistumassa jos ette ole vielä osallistuneet! On ollut mielenkiintoista lukea näitä kommentteja!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Voita laadukas kakkulapio!

Olen jo pitkään halunnut järjestää uskollisille lukijoilleni arvonnan, mutta en ole keksinyt minkä kunniaksi sen järjestäisin. Siis kuvitelkaa mikä ongelma. Perfektionistina ja päivämääräfriikkinä en vaan voi järjestää arvontaa, vaan ajattelin että sen oltava blogin synttäripäivänä, omana synttäripäivänäni tai jotain maata mullistavaa täytyy tapahtua ennen kuin sen voi järjestää.

Kuukauden päivät tätä pyöriteltyäni välillä päässäni totesin, ettei mitään järkeä. Miksi teen aina pienistä asioista vähän turhan suuria? Eikö blogiarvonnan voi järjestää vaikka sen kunniaksi, että syksyllä on paljon läheisten synttäreitä, omatkin ovat ensi kuussa, syksy on ollut kaunis, uudet opinnot alkavat tänään jajaja.... Kyllä voi! Siis tässäpä se tulee! :)

Palkintona voittajalle lähtee Maria Kivijärven suunnittelema Magisso-kakkulapio, joka on tehty teräksestä. Sillä saa leikattua kakkupalan kauniisti lautaselle. Oiva väline keittiössä, jos  esimerkiksi syksyllä on tiedossa kakunleikkausta! Lisää voit lukea täältä.

 
Tämä on oma kappaleeni, palkintona oleva avaamattomassa paketissa.

Säännöt menevät seuraavasti:

  1. Kerro kommenttikentässä mitä toivoisit seuraavan postauksen käsittelevän. Näin olet napannut itsellesi yhden arvan (muista jättää sposti, jos olet anonyymi tai pysy tarkkaan kuulolla kun paljastan voittajan täällä, jotta saan sinuun yhteyden!).
  2. Liittymällä blogini lukijaksi (tai olemalla sellainen jo), nappaat itsellesi toisen arvan.

Mainitsethan kommentissasi oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla!
Osallistumisaikaa on ensi perjantaihin 19.9. klo 24 asti.
 
Onnea matkaan ja kiitos jo etukäteen ihanille lukijoilleni, ihanaa kun olette mukana!

 

torstai 11. syyskuuta 2014

Beautiful and crowded Krka national park

Palataanpa ajassa reilu kuukausi taaksepäin ja hypätään takaisin Kroatiaan. Minulle tulee niin haikea olo näistä kuvista, että nämä postaukset ovat jääneet odottamaan parempaa hetkeä.

Lomamme aikana teimme päiväretken Krkan luonnonpuistoon, jonne oli noin tunnin ajomatka Splitistä. Vanhempani ovat käyneet aiemmin Plitvicen kansallispuistossakehuneet tuota paikkaa vuolaasti ja näyttäneet sieltä kauniita kuvia, joten vierailu luonnonpuistossa kiinnosti meitä kaikkia. Vuokra-asuntomme omistajat hommasivat meille auton ja kuskin, jotta mahduimme koko poppoo samaan kyytiin ja ajelimme paikalle heti aamusta. Luonnonpuistoon meidät vei venekyyti ja maisemia katsellessa veneen kyydissä minulle tuli elävästi mieleen lukuisat Phang Ngan retket Thaimaassa, joita oppaana vedin. Maisemassa oli jotain samaa.



Onneksi olimme liikenteessä heti aamusta, sillä porukkaa tuli koko ajan lisää. Perillä odottivat kauniit maisemat ja lähdimme kipuamaan kohti parin kilometrin mittaista kävelyreittiä, vaikka pelkäsin että se olisi rattaiden kanssa mahdoton. Eipä ollut, rattaat piti kantaa sekä alussa että lopussa olevat portaat, muuten matkan pystyi hyvin rullailemaan rattailla, sillä joka puolella kiesi ns. lautapolku. 
Älä vaan pysähdy! En todellakaan tiedä kenen käsi tuossa huitoo, mutta tässä saa käsityksen reitistä. Ignooratkaa käsi.
 
Alussa kärryjä oli helppo kantaa kasassa, lopussa niissä oli nukkuva kyytiläinen, mutta onneksi meillä oli useampi mies matkassa niin minä sain keskittyä kameraan. ;)



Takaa roiskuva vesi oli yllättävän kyyylmäää...! 


Pikkuneiti ihasteli aikansa pauhaavaa vettä ja asettui sitten unille turistien keskelle.


 
Juuri kun tämä kuva oli otettu ja olin hypellyt tuolla vedessä...

...bongasimme tämän. Argh!! Enpä mennyt enää sinne hyppelemään.
 
Millainen päivämme sitten oli? Ehdottomasti paikka on käymisen arvoinen. Maisemat ovat kauniita, mutta kalpenevat kuulemma Plitvicelle. Elokuun alussa ärsyttävin asia paikassa oli koko reitin kulkeminen jonossa. Perillä odotti pari auringonottajaa:


Eli paikkaa vaivasi se mikä Splitiäkin elokuussa, liikaa turisteja. Mutta niin kauan kun ei anna tuon häiritä, kannattaa ehdottomasti paikassa visiteerata ja nauttia maisemista!


Voi haikeus! Onneksi Suomessakin on melkein kesä tällä hetkellä, mitkä syyskelit! :)
 

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Nostalgiapläjäys: Tupperware-kutsuilla

Elettiinköhän 1980-luvulla Tupperware-astioiden kulta-aikaa? Vai olivatko ne vain meillä hitti? Nuo värikkäät muoviset astiat, jotka olivat tuohon aikaan lähinnä oransseja, joskus ehkä jopa punaisia. Tupperware tuo hyvin elävästi mieleeni lapsuuden. Äitini piti "Tuppereita" eli kotikutsuja ja olohuoneessa istui läjä naapurinrouvia. Esittelijätäti hymyili ja tyrkytti eteeni pussia, josta saisin äitini puolesta valita emännänlahjan. Katsoin 7-vuotiaana hämmentyneenä tuota läjää erilaisia muovihärpäkkeitä, joista esittelijätäti vaahtosi: "tämä on oliivinotin, tämä pyyhkekoukku jne.", puolet jutuista meni ohi, koska en ymmärtänyt tavaran käyttötarkoitusta ollenkaan. Kaikki ne naapurintädit tuijottivat minua ja posket punaisina taisin sitten valita sen ihmeen oliivinottimen tai mikä ikinä olikaan. Kuulkaa, aikuisena jopa kaipasin sellaista omaan keittiööni, mutta ei niitä kai enää ole.


Lapsuudenkodissa meillä oli hirmuinen läjä Tuppereita. Äkkiseltään muistan, että kaikki kuivatavara (jauhot, sokerit) olivat Tupperin säilytysastioissa. Leivoimme Tupperin muovialustalla joka ei pysynyt millään paikallaan, mutta kun se oli hommattu niin siinähän leivottiin (löytyy muuten edelleen mallistosta). Taikina nostatettiin Tupperin kulhossa, josta poksahti kansi auki kun taikina oli noussut. Jauhot mitattiin Tupperin mitta-astioilla. Perheen kuopus leikki lattialla Tupperin muovisilla aukeavilla palikoilla. Joululahjaksi saatiin muovisia piirrustusalustoja. Eväät pakattiin Tuppereihin. Purkit avattiin "miehenkorvikkeella", eli muovisella Tupperin liinalla. Viikonloppuisin tehtiin dippikasviksia astiaan, jossa oli keskellä dippikuppi ja ympärillä pieniä kuppeja dipattaville. Synttäreillä pöytään nousi Tupperin muovitorni. Vedellä täytettävä kaulin oli todella kätevä, eikä siihen koskaan tarttunut mikään taikina kiinni. Eipä juuri. :D


Vaikka merkillä on paljon ihmeellisiäkin asioita (pyöritettävä sipulinpilkkoja ei nyt vaan ollut hirveän kätevä), moni astia on säilynyt vuodesta toiseen käytössä, pysynyt hyvänä ja osoittanut toimivuutensa. Jotenkin 80-luvun jälkeen Tupperit jäivät ja olen itse ollut kutsuilla tasan kerran neljä vuotta sitten. Hups, 20 vuotta oli tehnyt ihmeitä! Odotin oransseja ja ehkä sinisiä kippoja, mutta väreinä olikin turkoosia, limenvihreää ja violettia. Ostin meille salaattikulhosetin, joka on ollut neljä vuotta yksi käytetyimmistä astioistamme samoin kuin Satelliitti-purkit, joihin säilön aina ruuantähteet. Esittelijätäti (tässä vaiheessa en voi puhua enää tädistä, hän oli samanikäinen kuin minä itse) katseli minua kummastuneena kun höpötin oliivinottimesta. Jotain sentäs oli säilynyt ennallaan, sillä kaikki kutsuilla olijat saivat miehenkorvikkeen matkaansa.

Meidän perheen suosikki.

Eilen pääsin aikuiselämäni toisen kerran osallistumaan Tuppereille. Mallisto oli taas aika maltillisessa väreissä, kehumani salaattikipot olivat ihan vain sinisiä kaikki kolme. Esittelijää kuunnellessa huomasin, että itselleen tulee ihme tarpeita, mutta kun uudemman kerran asiaa ajattelee, toteaa, että tarve hävisi. Jokainen kutsuille osallistuja sai pikasekoittajan lahjaksi. Siihen voi vaikka kuulemma rikkoa munat ja lirauttaa vettä ja näin näppärästi valmistui munakas, siitä vaan pannulle kaatamaan. Hmm, olenkin aina kärsinyt siitä, että munakasta varten tarvitsee yhden kipon ja vispilän. Ilman kummallisia korkkeja. Niin kuin sanoin, omituisia tarpeita Tupperit saavat aikaan.

Etualalla pikasekoittaja.


Löytyy niitä värejäkin.

Sen sijaan uunivuoka, jonka kannen saa käännettyä ns. pelliksi, vaikutti ihan pätevältä. Kunnes näin hinnan. 150 euroa muovisesta vuoasta? Sen lisäksi, että merkillä on näitä "päteviä" pika-apureita, ovat kyllä hinnatkin kohdallaan. Huh. Iso miinus myös siitä, että kaikki tuotteet pitää maksaa kutsujen emännälle ja hakea hänen luotaan. Aiheuttaa lisätyötä emännälle ja kätevinhän astiat olisi hakea esim. lähipostista. Pitävät ilmeisesti näin toimituskulut pienenä.

Tilasin kuitenkin mitta-astiat, jotka äidilläni ovat olleet iäisyyden ja pysyneet hyvänä, vaikka pyörivät aina tiskarissakin. Nyt ne olivat violetit, äitini setti on (arvatkaa, rumpujen pärinää...!) oranssi! Luotin myös äitiini, tuohon Tupper-guruun, kun hän käski hankkia raastimen, jolla saa ihanan sileää porkkanaraastetta suoraan rasiaan. Noinkohan tämä nyt on hyvä? Mittamari puolestaan on oikeasti kätevä, ei roisku kermavaahdot vispatessa seinään!


Tulipa nyt sitten ihan kaksi sanaa kirjoitettua muoviastioista. Mietin, olisiko pitänyt vielä alkaa kaivamaan ympäristö- ja eettisyysasioita tähän postaukseen, mutta olisi mennyt jo romaanin puolelle.

Mikä on teidän kodin Tupper-suosikki? Jaa minulle Tupperware-muistosi! Vai onko olemassa kotia, jossa näitä ei ole?

maanantai 8. syyskuuta 2014

Sisustus: Näin Kotivinkissä ja näin meillä

Hymyilytti, kun luin uusinta Kotivinkkiä, jonka sain äidiltäni. Huomaatteko te mitään samaa?

Näin lehdessä...


Ja näin meillä. Lampussa jotain samaa, kuvakollaasi samassa nurkassa.
 
Vanhat ikkunanpokat tuunattuna ja valokuvilla koristeltuna lehdessä.

Ja meillä. Myös puukirjaimet meiltä löytyy, mutta en kuvannut niitä sillä paljastavat nimiemme ekat kirjaimet. :)
 
Tapetilla luotua beach house-tunnelmaa.

Löytyy, tosin ei vessasta.
 
Uudelleenverhoiltu ja -maalattu tuoli makkarissa.

Siinähän se! :D
 
Tämä oli ihan uusi vinkki! Sen sijaan, että olisin täyttänyt asuntoamme turkoosin, vaaleanturkoosi tai aquan sävyillä, jatkossa meilläkin sisustetaan minttu-Dominolla! Kuulostaa paljon paremmalta! :D
 
Kuville hymyiltyäni pääsin Olgan kolumniin, jossa hän haikailee vauvansa perään, samalla kun iloitsee hänen kehityksestään. Hän listaa myös asioita, joita lapsen kasvaessa ei tule ikävä. Olga ja Tuukka Temosen nuorin lapsi, Torsti, on syntynyt samana vuonna ja samassa kuussa kuin meidän taaperomme. I feel you Olga! Vielä se pihan ämpäri on vaaran paikka.
 
 
Tiedättekö, tunsin itseni aika persoonalliseksi lehteä lukiessani. ;) Tervetuloa kolmekymppisten maailmaan. Ja hei, mielestäni Kotivinkki on aina ollut mummojen lehti. Pitäisiköhän uudistaa tätä ajatusta?
 
Oletko itse törmännyt useisiin samoihin sisustusjuttuihin lehdissä kuin sinulla kotonasi on?
 
Iloista ja persoonallista uutta viikkoa kaikille!
 
P.S. Pysykää kuulolla, laitan lähiaikoina blogiarvonnan pystyyn!
 
 
 
 

lauantai 6. syyskuuta 2014

Sisustus: Po-po-pompom!

Olen pitkään ihastellut pinnalla olevia pom pom-koristeita, muun muassa Stricly Style-blogissa niitä on esiintynyt tiuhaan. Olen haaveillut pompomeista meidänkin pikkuneidin huoneessa, mutta olen todennut, että saa niitä mihinkään kiinni ja harmitellut asiaa. Kunnes kävin kaverini luona maanantaina ja näin pompomit hänen katossaan kiinni "vaan jollain". Kysyin miten ne ovat kiinni ja kuulemma ihan nastoilla. Miksi en keksinyt tätä? Nastoja ei edes huomannut hänen kotinsa katosta, mutta totesin vanhan talon katon olevan sen verran matalalla, että nastat meinaavat vähän häiritä silmää. No, taapero oli aivan ihastuksissaan pompomeista! Kukkia katossa!



Nämä silkkipaperiset koristeet eivät montaa euroa maksa ja niiden luvattiin olevan hyvin simppeleitä askarrella itse. Hetken pyöritin huuli pyöreänä pompomeja ja totesin, että ennen kuin hajotan ne, isken googleen sanat "how to open a pompom". Ahhahhaa, mikä blondi! Sitten istuin päikkäriaikaan keittiössä ja katsoin viiden minuutin videon, missä oikein näytettiin kuinka sormiakin tulee nuolaista. Miten ilman nettiä pärjäisi! Yhden pompomin jälkeen lähti sujumaan ja näitä teki sitten kohtuu nopeasti lisää. Ehdin juuri iskeä ne nastalla kattoon ennen kuin pikkuneiti heräsi ja ihastellen osoitteli huoneensa kattoa.


 
 
Pompomit on tilattu Juhlacenteristä.
 
Innostavatko nämä isot paperikukat sinua? Vai liikaa hörhellystä?
 
Kukkien muodossa toivotamme kaikille ihanaa viikonlopun jatkoa!
 
P.S. Allekirjoittanut aloittaa ensi viikolla muotitoimittajan opinnot Helsingissä. Valmistuin yliopistosta vuonna 2008, joten pelkkä opiskelun aloittaminen jännittää ja innostaa valtavasti, wish me luck! :)