Kuva

Kuva

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Tiistaipäivä kotiäidin kanssa!

Nyt keksin kyllä niin raflaavan otsikon, että itseänikin naurattaa. Älä karkaa ihan heti paikalta, en aio kirjoittaa kakkavaipoista tai pukluista. Innostuin, kun Shoe Loverin Ansku oli tehnyt postauksen, jossa kuvasi päivänsä alusta loppuun. Minäkin halusin kuvata päiväni, sillä arkivalokuvat ovat ihania! Tykkään itse hirveästi lukea tällaisia postauksia, tykkäävätkö muut näistä?

Joten eilisen tiistain yritin muistaa napata kuvan vähän joka käänteessä, välillä oli pakko turvautua antiikkisen puhelimenikin kameraan. Tervetuloa mukaan tiistaipäivääni!

Aamu alkoi ihanasti, sillä meillä herättiin vasta klo 7.21 (yleensä ei päästä seiskan yli) ja yöllä oli tullut vain kaksi herätystä! Siis kaksi puolen litran tuopillista teetä kehiin ja päivä käyntiin!


Aamutohinoiden jälkeen suuntasin bodysteppiin, matkalla yritin syödä kanelipullan (!) makuista proteiinipatukkaa, mutta jäi kesken. Hirveän makuista.




Matkalla jumpasta kotiin nappasin muutamia pääsiäisen aikaan kaapista loppuneita elintarvikkeita kaupasta matkaan (ja kunnollisia, hyvän makuisia protskupatukoita!).

 
Syötiin pikkuneidin kanssa lounasta, molemmilla kanaa ja kasviksia. Pieni söi jäkkäriksi banskua ja tökki aamulla pöytään jääneitä Talk muruja. :D
 

 
Tiskasin nopeasti astiamme (meillä ei ole väliaikaiskodissa astianpesukonetta ja nyt puoli vuotta käsin tiskanneena alkaa kädet olla kyllä mielenkiintoisessa kunnossa...) ja sitten menimme jo juoksujalkaa kohti Mehiläistä, missä tarkastettiin, onko korvatulehdus parantunut. Meihiläisessä on aivan mahtava palvelu ja ihana lasten leikkipaikka, haastavinta lääkärireissuilla on päästä sieltä pois!


 
Matkamme jatkui kohti Satamakatua, jossa ystävälläni on Ikkunaplus-niminen sisustusliike. Hän on auttanut meitä remontissa suuresti ja suunnitellut alakertamme kokonaan uusiksi, emme olisi pärjänneet ilman tätä apua. Kävin vaihtamassa kuulumiset ja tilasin tapetin, jota oli mietitty pukeutumishuoneeseen.
 
 
Palasimme kotiin ja nappasin matkalla kuvan kauniista maisemasta, keli oli upea!
 
 
Kotona pikkuneiti painui päikkäreille ja äiti nautti hetken auringosta, vanhasta Trendistä sekä iltapäiväteestä. Väliaikaiskotimme parveke on aikamoisessa pölyssä, mutta en jaksa tehdä sille mitään, vaan odotan että pääsemme palaamaan kotiin.
 

 
Sitten olikin vuorossa päivän jännittävin hetki, iltarastit! Lähdimme koko perheen voimin suunnistamaan ja jännitin ettei siitä tule yhtään mitään, olen itse suunnistanut viimeksi ehkä yläasteella? Mutta löysimme kaikki rastit, saimme iltalenkin ihan oudoissa maisemissa ihanassa kelissä ja rastien etsiminen oli hauskaa. Menisin ehdottomasti uudelleen, mutta näitä korttelirasteja ei pahemmin järjestetä. Metsäpoluille on haasteellista ottaa rattaita mukaan. Harmi.
 
 
 
Rasteilta ajoimme suoraan K-Rautaan ja pähkäilimme mm. saunan väriä ja ryntäilimme taaperomme perässä, joka rakastaa juosta äitiä ja isiä karkuun kaupoissa.

 
Kotiin päästessä olikin jo iltapuuron aika, pikkuneiti meni nukkumaan ja me pähkäsimme vielä laattoja. Kellon näyttäessä 22.30 olin niin väsynyt, että vain vilkaisin hujan hajan olevia leluja ja painuin nukkumaan sen sijaan, että olisin alkanut niitä kasaamaan.
 

 
Siinäpä oli tiistaipäiväni kuvina, perinteistä liitoa paikasta toiseen aamusta iltaan. Näköjään nuo RayBanit ova liimattu päähäni, ne ovat joka kuvassa, tajusin vasta jälkikäteen! Toivottavasti tykkäsitte kulkea matkassamme päivän ajan, tykkäisin kovasti lukea muilta näitä postauksia, joten vinkatkaa kommenttiboksiin jos innostutte tekemään tällaisia!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Rentouttava pääsiäinen!

Me valitsimme pääsiäisohjelmaksi olla kotona. Siivota, urheilla, tehdä ruokaa, olla oman perheen kesken ilman kiirettä ja kelloon tuijotusta. Mietin aluksi, että meille tulee neljän päivän aikana tylsää. Mutta ei todellakaan tullut. Sunnuntai-iltana sanoin miehelle, että päivä oli paras päivä tämän vuoden aikana, se kertonee aika paljon olotilasta. Ihan liian harvoin on nykyään aikaa olla perheen kesken ilman, että pitää rynnätä kauppaan, ruuanlaittoon, tehdä kotihommia tai sitten toinen on töissä. Arki on välillä yhtä juoksemista ja viikonloput tuppaavat olemaan täynnä ohjelmaa, joten tästä pääsiäisbreikistä tuli täydellinen.

Aloitimme pääsiäisen syömällä jättikokoisen pääsiäismunan puoliksi, kun pikkuneiti jo nukkui. Tutkailimme sitten sisällä ollutta leluja ja yritimme parhaamme mukaan sillä ajaa rallia. Kyllä nauratti, mitä teillä tehdään kun lapset nukkuu? Leikitään leluilla? :D



Teimme ruuaksi mm. tätä savulohisalaattia ja helppoa pashaa.



Kävimme kaksin leffassa katsomassa American Hustlen (ei niin hyvä kuin odotin, mutta kaksi tuntia paikallaan istumista kaksin teki terää!).



Urheiltiin (pääsiäisviikon liikuntasaldoksi tuli reilu 8 tuntia sporttausta). Kyllä ihminen voi olla talven jäljiltä valkoinen!



Nautimme auringonpaisteesta Pikku Kakkosen puistossa, siellä riittikin vilinää!





Tehtiin hiekkakakkuja ja istuttiin puistoilun jälkeen teelle. Minibrownie puoliksi, siitä tuli suunnilleen lusikallinen/nenä.

 
 

Ja innostuimme aloittamaan Netflixistä uuden sarjan, Suitsin, joka pyöriii Suomessa nimellä Pukumiehet. Parin ekan jakson perusteella vaikuttaa ihan viihdyttävältä. Nykyään telkkarista ei tule yhtään mitään katsomisen arvoista, joten Netflix on ollut meillä kovassa käytössä. Ei mainoksia ja sarjoja saa katsoa silloin kuin huvittaa. Sieltä olemme katsoneet mm. Orange is the new blackin, Breaking Badin alusta loppuun (tämä oli aivan mahtava sarja!) ja House of Cardsin. Käyttävätkö muut paljon Netflixiä?

Ihana pääsiäinen takana, vaikka meillä ei ollut pääsiäiskoristeita, eikä syöty lammasta. Miten sinun pääsiäisesi sujui? 

torstai 17. huhtikuuta 2014

Lontoo lapsiperheen silmin

Otsikko on vähän hämäävä, sillä luvassa ei ole kauheasti vinkkejä mitä tehdä lapsen kanssa, omamme oli reissun aikaan vielä niin pieni. Lontoo on yksi lempikaupungeistani, vaikka en osaa selittää miksi. Olimme aikanaan mieheni kanssa puoli vuotta Englannissa vaihto-opiskelemassa ja tuon ajan myötä minulle kehittyi rakkaussuhde Englantiin. Nykyään käyn siellä ihan eri fiiliksellä ja tutkailen mm. jugurttitarjonnan Sainsburysta ja haikailen siellä asuttua aikaa. Höhlää, mutta niin kivaa. Sotken tähänkin juttuun kuvia myös vanhoilta reissuilta, joten ei kannata ihmetellä miksi allekirjoittanut näyttää niin rypyttömältä joissain kuvissa. :D

Piccadilly circus vuonna 2006 ja 2014.
Emme siis asuneet tai opiskelleet Lontoossa, mutta siellä oli helppo käydä junalla. Lontoossa voi tehdä mitä vaan, shoppailla, syödä, harrastaa kulttuuria tai vain kävellä ympäriinsä ja nauttia. Se on myös luvattu maa ihmiselle, joka rakastaa teetä ja siideriä. Vaihtoehtoja on muitakin kuin Liptonin Yellow label tai Fizzin kuiva omppu. ;) En osaa hirveän hyvin suositella tekemistä lapsiperheelle, koska olen matkustanut Lontoossa vain aikuispoppoolla ja nyt keväällä 11kk vanhan lapsen kanssa, joka ei vielä kaivannut samalla tavalla aktiviteetteja kuin isommat. Meidän pieni viihtyi vielä kohtuullisen hyvin rattaissa, joten kiersimme kaupat tarkemmin kuin koskaan ennen. Tässä pientä osviittaa lopputuloksesta... Nuo Whittardin teet ovat aivan ihania, olen juonut niitä joka ikinen päivä reissun jälkeen. Sinä joka menet seuraavaksi Lontooseen, tuo minulle niitä lisää! :D


Parhaat löydöt lapselle tein Nextiltä ja Gapilta. Itselleni olen ostanut mm. Guessilta, Primarkilta (varaa tänne aikaa ja hermoja!!), Gapilta, TopShopista ja Desigualilta. Dorothy Perkinsiin, jota niin kovasti kehutaan, en ole koskaan mennyt.
Tämä kuva piti ottaa, kun tajusin, että kaikki turistit kuvaavat itsensä puhelinkopissa ja minulta tämä kuva uupuu!

Maaliskuinen Lontoo oli kaunis ja keli ihana, oli mukavaa vain kävellä ympäriinsä.

Koska Lontoosta voisi kirjoittaa loputtomiin, en lähde erittelemään esim. hotellitarjontaa, totean vain että hotellit ovat kalliita ja laatutasosta voi yleensä poistaa yhden tähden, jos vertaa Suomen hotelleihin. En myöskään odota syöväni hyvin Lontoossa, lapsen kanssa pubiruoka on nopeaa ja edullista. Jos käy ensimmäistä kertaa Englannissa, ei kannata hämmästyä sitä, että hampurilaisen välissä on sitten se pihvi ja ehkä tomaatinsiivu. Juustot ja muut höppeet pitää yleensä tilata erikseen ja kantaa pöytään kaikki ketsupit, sinapit, majoneesit ja muut mausteet, mitä pubista löytyy ja maustaa burgerinsa itse. Parhaat Lontoon-ateriat olen tainnut syödä intialaisessa Sohon liepeillä, itse en ole opiskelijana tai lapsen kanssa lähtenyt testaamaan esim. Jamie Oliverin ravintoloita, mutta vanhempani kyllä kehuivat sitä kovasti.


Ruokaa Nottinghamin liepeillä.


Herkkuvarras vappuna 2006.

Lapsen kanssa me siis kiersimme kauppoja, kävimme haistelemassa pubitunnelmaa ja liikuimme enemmän kävellen kuin ennen sekä metron sijaan bussilla, koska metro ja rattaat ovat vähän sumplimista vaativa yhtälö. Menimme myös ensimmäistä kertaa turistibussin kyytiin ja se olikin aika mainio ratkaisu: pikkuneiti nukkui bussissa kahden tunnin unet ja näimme monta paikkaa mitkä ovat yleensä jääneet näkemättä, kun olemme siirtyneet metrolla paikasta toiseen.


 

Lapseen suhtauduttiin muuten ystävällisesti, mutta ihan ytimessä Carnaby Streetillä syöminen pubissa oli vähän hankalaa. Rattaat olisi pitänyt jättää nurkkaan pois tieltä, mutta syöttötuoleja emme löytäneet mistään pubista, joten aikamme väiteltyämme saimme pitää rattaat pöydän lähellä.



Lentokentällä Suomen päässä lapseen suhtauminen on sitä samaa linjaa kuin Suomessa aina ja rattaita emme ole saaneet pitää portille asti. Olikin iloinen yllätys, kun Lontoon päässä sai pitää rattaat mukanaan ja lapsiperheille oli oma turvatarkastusjono, joka tarkoitti käytännössä ettei jonoa ollut. Pääsimme sujuvasti eteenpäin. Gatwickin kenttä oli myös mukava, aiemmin olemme lentäneet Heathrowin ja Standstedin kentille. Gatwickilta pääsi hetkessä junalla Victorian asemalle ja kun otimme hotellinkin Victorialta, ei tarvinnut matkustaa metroilla tai busseilla enää. Hyvin näppärää!

Aiemmilla reissuilla olemme kiertäneet turistipaikkoja, kuten Madame Tussaud'sin. Voi olla ihan kiva paikka esim. lapsille, mutta lähinnähän siellä kuvaa itseään vahanukkejen kanssa ryysiksessä muiden turistien seassa. Jos muuten mielii London Eyehen, Tussaud'siin tai muihin turistijuttuihin, kannattaa ostaa liput etukäteen Internetistä. Sama juttu esim. junalippujen kanssa. Siinä säästää äkkiä paljonkin!

Vaha-Robbien kanssa 2006.
 
 
Musikaaleista olemme käyneet katsomassa Stompin ja Lion Kingin. Jälkimmäistä suosittelen lämpimästi (pyöriikö se vielä?), itkeä tihuutin katsomossa, sillä häissämmekin laulettiin Leijonakuningasta. Tosin onnistuimme katsomaan sen vasta toisella kerralla, ensimmäisellä kerralla teatteri pimeni puolivälin aikana ja meidät ohjattiin taskulampuilla ulos teatterista. Mikä lie sähköongelma, mutta saimme rahamme takaisin ja tulimme kuukauden päästä takaisin, onneksi asuimme silloin Englannissa.
 
 
Maisemiakuvia fiilistelyä varten, ylhäältä otetut on kuvattu London Eyestä sekä Monumentista. Kuvat ovat miehen ottamia, koska minä en pysty ahtaanpaikankammoisena menemään London Eyen suljettuihin koppeihin. Sen sijaan alapuolella on ihanaa katsoa ihmisvilinää ja istua terassilla. ;)


 
Itse tykkään myös kovasti Portobello roadista ja siellä olevista markkinoista. Siellä on mukavaa käveleskellä ja tehdä vähän erilaisia ostoksia.




Tammikuussa 2011 oli kylmä, ostin Portobellosta kauniin karvalakin. :D
Vielä loppuun muutamia fiilistelykuvia. Kunnon turistinhan täytyy käydä myös katsomassa vahdinvaihtoa Buckingham Palacessa.





Näiden kukkien myötä toivotan kaikille iloista pääsiäistä!
 
Tässä siis muutamia vinkkejä ja fiiliksiä hyvin tiiviissä muodossa, asiaa kaupungista olisi niin paljon, ettei tiedä mitä tiivistää blogiin asti. Kysykää jos olette lähdössä reissuun ja osaisin vastata johonkin mieltä askarruttavaan juttuun!