torstai 27. marraskuuta 2014

Ei mennyt niin kuin Strömsössä...

Että mä inhoan tota sanontaa! Se nyt kuitenkin tuli ensimmäisenä mieleen, kun miettii edellisten parin päivän tapahtumia. Mies oli lähdössä ulkomaille työmatkalle, lähtöä edeltävä yönä taapero oksentaa, aamulla miehen lähtiessä minä ja mies sitten tietenkin siellä ulkomailla.
 
Olin suunnitellut meille menoja ja kyläilyjä kun olemme kaksin, mutta en päässyt vuorokauteen pystyasentoon. Taapero silitti tukkaani ja jossain vaiheessa alkoi iskeä epätoivo, kun menin vaan huonompaan kuntoon ja toisestakin täytyy pitää huoli. Ihana ystävä kävi nukuttamassa taaperon unille ja lopulta vanhempani ajoivat tänne yöksi, kun olo ei vaan helpottanut mihinkään. Ei ollut edes voimia perua niitä menoja. Harvinaisen avuttomaksi sitä tuntee itsensä, kun ei pysty tekemään ykskaks mitään. Nyt täällä on virtaa täynnä oleva pallero ja aika heikkona menevä äiti, jolle jäi nestehukasta (?) kamala päänsärky. Paino laski 3 kiloa alle vuorokaudessa, kertonee taudin rajuudesta.
 
Kunhan tästä voimat palailee, niin pääsen taas tarttumaan kameraan ja minulla olisi pari huippukivaa arvontaa tulossa teille, pysykäähän kuulolla!
 
Näköjään lasten kanssa saa varautua lastentauteihin, onneksi itse lapsi selvisi hyvin vähällä.
 
 
Tämä höpsö pönötyskuva ei liity asiaan millään muulla tapaa, kuin että Thaimaassa asuessa vatsataudit tulivat tutuksi ja sairaalassakin niiden vuoksi vierailtiin. Ja tähän tilanteeseen tarvitsi aurinkoisen kuvan väsyneen tekstin seuraksi!
 
Mukavaa torstain jatkoa kaikille, pysykää terveinä!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Uudistuneessa Teeleidissä kupposella

Olen valitettavan harvoin ehtinyt viime aikoina Jyväskylään, mikä on harmi, sillä siellä asuu niin paljon rakkaita ihmisiä. Viikonloppuna ehdimme taas kyläilemään Keski-Suomessa ja minun oli ihan pakko päästä rakkaiden ihmisten lisäksi näkemään Teeleidin uudistuneet tilat, joita olin jo facebookista kurkkinut.
 
 
Muistatteko Teeleidin, josta kirjoitin kesällä? Ihastuttava teehuone Jyväskylän Lutakossa, joka on nyt viikon verran toiminut laajentuneissa tiloissa. En ole itse täällä ehtinyt useasti käymään, mutta vanhempani ovat tuoneet minulle täältä säännöllisesti teetä ja vieneet Annelle terveisiä. Hän kertoikin, että koska uudet tilat ovat olleet vasta viikon käytössä, laitellaan paikkoja vielä lisää, mutta hyvältä siellä näytti jo nyt.
 

 
Lauantaina piipahdimme teellä ja tutkimassa uusia tiloja. Herkut jäävät täällä aina testaamatta, koska Jyväskylässä kyläily on muutenkin äidin ja muiden kyläpaikkojen herkkujen äärellä pyörimistä, joten... Mutta teet tilasimme, minä mustikkateetä ja mies hyväksi todettua sitruksista Aamun avausta.
 
 




 
Tykkäsin uusista tiloista paljon, sillä nyt huoneita oli muutama eri, joten kaikkien teenjuojien ei tarvinnut istua niin kylki kyljessä. Uusi tila (jonne siis mennään samalta kuistilta kuin ennenkin, mutta viereisestä ovesta) on kaksikerroksinen, jossa alhaalla on teemyymälä ja ylhäällä kahvilatilat. Tämä mahdollisti myös paremmat näkymät ikkunasta, lauantaina maisema oli lisäksi ihanasti hieman talvinen ja itse olisin voinut tuijotella junia ja autoja teekuppi kädessä loputtomiin.
 

 
Alhaalla olevassa teemyymälässä oli myynnissä Teeleidin omat jouluteemaut kauniilla vanhahtavilla etiketeillä, sekä valmiiksi paketoituja pieniä lahjoja teenystävälle, jotka ovat mainiota pikkujoululahjoja tai joulumuistamisia. Itse ostin matkaani Lutakon Leidi sekoitusta, josta tuli hetkessä aivan lemppari. Ihanaa! Mieheni ihmetteli kun ostin mukaan myös hedelmähauduketta, hän totesi että olipa jännä valinta mustan teen lipittäjälle. Mutta niin kuin olen sanonut, en iltaisin uskalla mustaa teetä juoda, mutta tämä kofeiiniton Honeybush-hauduke sopii iltoihin hyvin. Sen luvattiin myös takaavan hyvät unet ja estävän ihon vanhenemista (!), joten olen ehtinyt lipittää sitä jo useamman pannullisen ja mieskin sitä maisteli. Leppoisan makuinen, aika mieto verrattuna mustaan teehen, mutta erittäin hyvä iltajuoma.
 



 
Käykää siis haistelemassa ja maistelemassa Teeleidissä jos satutte Jyväskylän seudulla pyörimään. Ja maistakaa Lutakon Leidiä, ai nam! Viimeisen kuvan laatu ei ole ihan priima, ei vaan valo riitä ja minä jätin sitten kameran lisäsalaman Keski-Suomeen. Ärrrr.... Että jos joku reissaa tätä väliä, niin sen saa tuoda minulle! :D
 
Teentuoksuista tiistain jatkoa kaikille!


P.S. Kuinka moni huomasi Maj'n postauksen eilen? Onko meidän lauantain asuissa kenties ollut jotain samaa...? :D :D Mikä sattuma ja täysin toisistamme tietämättä!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Apulannan tahtiin paljettipaidassa

Aivan suuren suuri kiitos kannustuksestanne ja ihanista kommenteista edellisessä postauksessa! Todellakin saivat hymyn huulille. Kiitos, ne merkitsivät paljon minulle.
Meikittömyydestä tehdään nyt sitten täyskäännös siihen, kun on meikattu ja paljetit kimaltelevat päällä. Tämä Apulannan keikalle eilen päässyt paljettipaita kiinnitti heti huomion H&M:n ikkunassa ja ajattelin, että noin lyhyt paita on täysin mahdoton minulle, se korostaa vain vyötäröä. Niin se korostikin, mutta lähinnä positiivisesti, lyhyt paita korkealle tulevan hameen kanssa loivat itse asiassa omasta mielestäni illuusion jopa kapeammasta vyötäröstä. Ja nuo kaikissa väreissä kimaltelevat paljetit, ah että tykkään niistä! Sopivat hyvin pikkujoulumekkojen sekaan.


Blogiani pidempään lukeneet ovat varmasti tietoisia Apulanta-rakkaudestani. Selvennän nyt teille uudemmille lukijoille tarinaa hieman: rakkaus alkoi vuonna 1994 ensimmäisen levyn hankinnalla. Ekalla keikalla taisin olla vuonna 1995 tai 1996, otimme parhaan kaverini kanssa kuvia itsestämme ja Apulannan pojista, tilasin puhelimella sähkönsinisen Apulanta-paidan (voi aikaa ennen nettiä!), kirjoitin Tonille kirjeitä ja APUA sitä päivää kun hän vastasi käsinkirjoitetulla kirjeellä. Kehystin sen seinälle. Kävin keikoilla, joilla saattoi istua Tonin polvella keikan jälkeen ja jutella muutaman sanan, kunnes tapahtui jotain. Ykskaks keikat alkoivat täyttyä, suosio nousta ja oma innostukseni laantui 2000-luvun alkupuolella hieman, lähtien taas myöhemmin lentoon. En tiedä monellako keikalla olen ollut, mutta kyllä niitä jokunen on kertynyt kahdenkymmenen vuoden aikana! Minä olen se, joka hyppii sataan suuntaan kun keikalla pärähtää ikivanha biisi, siinä kun muu yleisö seisoo paikallaan, kun ei tunne biisiä. Kun massa hyppii Jumalan tahtiin, minä odotan seuraavaa vanhaa biisiä. Elokuussa pääsin taas vaihtamaan pari sanaa Tonin ja Sipen kanssa, kun hain Apulanta-kirjan Stockalta, sain nimmarit sekä valokuvan muistoksi. Polvet täristen lähdin pois kaupasta, huh miten jännitti!


paita H&M/hame Vero Moda/saappaat...?
 
Eilinen keikka oli Peurungassa, jossa moni tuntui olevan paikalla pikkujoulujen tai muun kuin itse bändin takia. Se mahdollisti pääsyn eturiviin, yläfemmojen heiton Tonin ja Sipen kanssa keikan jälkeen ja hervottoman pomppimisen. Aggressio, paras hyppimisbiisi ikinä! Olin keikan jälkeen kuin jumpassa käynyt ja pohkeisiin sattuu tänään. Noilla keikoilla olen aina ja ikuisesti sen 15v. Kuultiinpa lopussa hyvä versio Ramonesin Hey Ho, Let's Go-biisistäkin, hauska lisä!
HIII!
Paljettipaita siis hyppi ja heilui ja huusi, lauloi ja nautti. Kiitos Apulanta!
 

 
Sattuuko silmiin, kimaltaako liikaa? Oliko joku paljeteissa esim. pikkujouluilemassa viikonloppuna?

perjantai 21. marraskuuta 2014

Meikittömiä kuvia sekä sitä muuta kulissielämää

Perjantaita muruset!

Sain eilen kommenttia omasta elämäntyylistäni ja asioista, mitkä minua kiinnostavat. Tämä palaute ei tullut anonyymina blogiin, vaan muuta kautta, jonka takia otin sen raskaasti. Luulen, että blogin olemassaolo vaikutti myös kommenttien laatuun. Erittäin tiivistettynä: elän kulutus- ja ulkonäkökeskeistä elämää ja perustan merkkituotteista ja pukukoodeista (tää oli todellinen wtf). Ylläpidän jotain kulissikuvaa meidän perheestämme, vaikka vietän paljon aikaa ihan verkkareissa leikkipuistossa.

Aamulla on ihanaa haistella taaperon tukkaa.
 
Mä olen aika herkkä tyyppi, jolla ei ole kauhean kova kuori. Koulukiusaaminen ja ujo sisin eivät ole olleet ne parhaat lähtökohdat sille, että tällainen palaute ei minua horjuttaisi, vaikka olenkin vuosien varrella tullut paljon vahvemmaksi. Ilta ja puolet yöstä meni itkiessä ja ns. "pää pyllyssä". Aamulla tulin sieltä ulos, sain kannustavia kommentteja ja sisuunnuin. Tuli silti tarve puolustautua ja purkaa pahaa mieltäni.

Aamutee, mikä vaan tee, parasta!

Blogi on ollut ihana vastapaino sille "verkkarielämälle", mitä kotiäidin arki monissa kohdin on. Olen linjannut blogini niin, että lapsen elämä ei täällä kamalasti näy, ei nimi, naama eivätkä monet häneen liittyvät jutut. Ajattelen, että koska hän ei vielä tästä maailmasta ymmärrä, ei minulla ole oikeutta tuoda hänen elämäänsä nettiin. Mieheltä voin kysyä, saanko tänne hänen kuvansa tuoda, lasta haluan kovasti suojella. Ette usko, kuinka monesti on tehnyt mieli kirjoittaa uusista taidoista ja sanoista, mutta tämä kun ei ole mammablogi. Vaan tämä on kotiäidin paikka kauniille, kivoille asioille, joita löydän arjesta. Paikka, jossa voin vinkata kivoista kahviloista, ruoka- tai hierontapaikoista. Jakaa kivoja juttuja ja asukuvia lukijoiden kanssa. Saada itsekin vinkkejä. Paikka, jonka kautta olen tutustunut ihaniin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä. Toisaalta julkinen paikka, joten monessa kohtaa pitää miettiä, kuinka paljon sitä voi ja uskaltaa antaa itsestään, koska kuka tahansa voi sen lukea. 

Aamupalan jälkeen satiini- ei kun pellava- ei kun Aku Ankka-lakanoissani möyhäsi kolme pupua ja yksi sydänpyjamapallero.
 
Täällä ei ole juurikaan kalliita merkkituotteita. Olen itse asiassa saanut palautetta blogiin, että vaatteeni ovat niin tavallisia, ettei niitä kannattaisi esitellä. Itse taas näen tämän niin, että jokaisella on mahdollisuus ottaa kivoja juttuja asuista omaan tyyliinsä ja inspiroitua, ilman että perässä on kalliin merkkituotteen nimi.

Hammaspesulla pudotin vahingossa hammastahnaa taaperon päähän. Siitä tuli hurja sininen vaahto pestessä ja pallero huusi vihaisena "SOTKU". :D
 
En tiedä millaisen kuvan minusta blogin kautta saa, sehän on sitten asia erikseen. Olen hyväksynyt sen, että joku joka tuntee minut vain tämän perusteella, saattaa heittää ilkeän kommentin, niin se vain menee. Mutta luotan siihen, että ihmiset tietävät tämän olevan vain osa totuutta. Toisaalta, luen itsekin paljon blogeja missä on vain asukuvia ja tiedän, että noilla ihmisillä on työ, perhe, harrastukset ja muu elämä sen asukuvablogin takana. Että eivät he perusta elämäänsä merkkituotteiden ympärille, vaikka tykkäävätkin kauniista asioista ja vaatteista. En minä ole pinnallinen, vaikka käyn kampaajalla ja tykkään värikkäistä vaatteista, kyllähän minullakin menee kaikessa perhe edellä ja suuremman onnentunteen saan monesti hyvästä jumpasta kuin vaatteesta.

Hän halusi keinua sylikkäin niin keinuttiin sitten.

Lounasta lentää lähes aina lattiallekin, mutta yhden kanssa siivoan sitä mukaan kun sotkuja tulee.
 
 Olen yrittänyt kertoa "oikeasta" minästä tekstin puitteissa, mutta itse tykkään kauniista ja laadukkaista kuvista blogeissa ja yritän itsekin kuvien suhteen parhaani. Jotta nyt repisin alas ne ihmeelliset kulissit mitä ylläpidän meidän perheestämme, otin tämän postauksen kuvat siitä normiarjestamme, pelkällä puhelimella, huonossa valossa, ilman meikkiä.

Kauppaan!
 
Tein tämän, koska olen tarpeeksi vahva siihen. Koska voin. Te lukijat olette minulle tärkeitä, tämä harrastus on minulle rakas ja tärkeä. Jatkossa palaan järkkärikuviin ja meikkaan, mutta tässä mä olen nyt hetken, omana itsenäni. This is me, like it or not. En yhtään tiedä päätyykö tämän aloittanut ihminen lukemaan tätä, mutta eipä sillä oikeasti ole  mitään väliä. Tämä oli itsetutkiskelun paikka, on hyvä aina välillä miettiä mikä itselleen on tärkeää. Ja todistaa, ettei lannistu pienistä, vaan menee isommalla innolla eteenpäin.

Klo 15 sain puuteria ja ripsaria naamaan kauppareissua varten.

Ehkä kerroin teille itsestäänselvyyksiä, mutta piti päästä purkamaan oloani. Tämä helpotti, jatkossa taas palaan iloisempiin tunnelmiin, don't worry!

 
Ihanaa viikonloppua kaikille. Pitäkää huolta toisistanne!

torstai 20. marraskuuta 2014

Roosa takki ja joulunavaus

Jouluhöperö täällä hei! Tiedättekö miten vanhempani nauroivat minulle, kun rahtasin matkalaukullisen joulukoristeita Prahasta kolme vuotta sitten? Myönnetään, lähti vähän lapasesta, mutta useampi joulu Thaimaassa (=ei joulua) ja ensimmäinen kerta joulutoreilla saivat minut vähän hullaantumaan. Wienin ja Bremenin joulutoreilla olin jo paljon rauhallisempi ja tänä vuonna valitsimme Nizzan reissun joulutorin sijaan. Oli miten oli, nyt se aika on täällä, joulufiilistely saa virallisesti alkaa! Piparit, glögit, jouluvalot, joululaulut, joulukalenteri (minkä ostaisi tällä kertaa, Dumlen kalenteri houkuttaisi), riisipuuro, joulukalenteri televisiossa, pääsisinkö joulukonserttiin jaaa... Montaa lahjottavaakaan ei ole, joten en ota niistä mitään stressiä (no otanpa, joskus myöhemmin. Mitä ostaa miehelle 13 vuoden jälkeen? Että sukat ja kalsarit? :D).

Oli miten oli, viime sunnuntaina järjestettiin Tampereella virallinen joulun avaus ja tulevana viikonloppuna aukeaa mm. Tallipihan joulu sekä Koiramäen joulu Särkänniemessä. Oletteko käyneet Koiramäen joulussa? Mietin kannattaako sinne edes yrittää, kun ryysis on varmasti valtava.

 Tammerkoski oli upean tyyni sunnuntaina
 
Koska Hämeenkatu oli jonkin aikaa suljettu joulukulkueen takia, aukesi tilaisuus ottaa kuvia paikassa missä normaalisti ei voi istuskella. Arvatkaa paljonko katseita saa kun istahtaa keskelle Hämeenkatua marraskuussa? Meinasi naurattaa niin itseäni kuin ohikulkijoita. Mutta hauskat kuvat napattiin, missä pääosassa ihana roosa villakangastakki! Ihastelin aikani blogeissa tämän värisiä takkeja ja oma yksilöni oli viimeinen -50% alessa. Jee! Ja hei, tuon huivin ostin lauantaina -90% alesta, eli maksoin 60 euron Desigualin huivista 6 euroa. Seuraavaksi alan leikkaamaan lehdestä kuponkeja. Luin nimittäin juuri, että Amerikassa pariskunta oli saanut auton leikkaamalla loputtomiin niitä kuponkeja...




takki H&M/paita&farkut Object (Vila)/huivi Desigual/pipo Papudesign/kengät Nizzasta

Ryysis oli kova sunnuntaina Keskustorilla, missä sytytettiin joulukuuseen valot, katsottiin tanssivia Miinaa ja Manua, väisteltiin ponia ja hevosta, ihasteltiin lampaita ja silitettiin kaverikoiria. En tiedä olivatko nuo kaverikoirat tarkoitettu lapsille, mutta meinasin unohtua sinne silittelemään ensiksi kultaistanoutajaa ja sitten lapukkaa. Tiedättekö, kun se pää tuntui ihan samalta kuin meidän hauvalla, samoin kuin se karva. Labradorit vain ovat kertakaikkisen ihania.


Taaperon haalari Molo/huivi ja pipo Pomp de Lux

Sokoksella olisi saanut glögiä, mutta emme edes yrittäneet mennä siihen kilometrijonoon taaperon kanssa. Sen sijaan pääsimme koristelemaan pipareita, äiti koristeli ja taapero sai syödä valmiin tuotoksen. Jouluikkunaakaan emme ryysiksen takaa nähneet, mutta kuten Instagram-tiliäni seuraavat tietävät, korjasimme tänään tilanteen (minut muuten löytää sieltä nimellä AMANDAOPTIMISM).


 
Oli hauskaa käydä haistelemassa vähän joulua. Uskon, että meillä vietetään aika ainutlaatuista joulua, sillä taapero saa maistaa ensimmäistä kertaa laatikoita, riisipuuroa ja pipareita. Hän innostuu tontuista ja joululauluista, mutta ei osaa vielä vaatia tai odottaa lahjoja. Saamme ottaa joulusta kaiken kivan irti ilman lahjapaineita, samalla innostuen lapsen ilosta. Ihanaa.


Huomaatteko kuinka mun hössötys alkaa nostaa päätään? Jouluhöperö alkaa päästä fiilikseen, mites te muut?
Entä roosa takki, sopiiko se synkeään marraskuuhun?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kirja-arvonnan voittaja ja runo teille ihanat!

Koska arvonnan palkintona oli luovuudesta ja sen vapauttamisesta kertova kirja, halusin itsekin kehittää jotain luovaa. Valitsin runon, koska olen aina tykännyt kirjoittaa "runoja". Lainausmerkeissä, koska nämä eivät todellakaan ole mitään Tabermann-tasoisia suuria ajatuksia, enkä ymmärrä runomuodoista mitään. Runoni ovat enemmän puujalkarunoja, joissa sana jos toinen rimmaa tai sitten ei. (Nyt jos kirjan kirjoittaja Krista lukee tämän, hän hermostuu, koska teen sitä mitä ei saisi: vähättelen itseäni).
 
 
Väsäsin siis runon taaperon nukkuessa päiväuniaan. Katsoin kirjoittamianne sanoja ja hymyilytti, miten valtava kirjo niissä olikaan.  Hyvin niistä huomasin myös marraskuun, sen verran seassa oli sanoja kuten pettymys tai väsymys. Sain ne kaikki ympättyä pieneen elämäntarinarunoon, aihe lähti sanasta maailmankansalainen, eli kiitos sinulle joka sen heitit kommenttiisi! Otin vapauden taivuttaa muutamia sanoja, lisäksi tein sanasta "hörökorva" lauseen "korvat höröllään", muuten käytin sanoja sellaisena kuin ne annoitte. Kiitos teille sanoista, seuraavassa tiivistyy todella tiukkaan nippuun elämämme viimeiset 8 vuotta:

Luulin mä olevani maailmankansalainen,
toin jokaiselta reissulta kotiini matkamuiston.
Ei yksikään reissu ollut pettymys,
vaikka Italian junalakossa olinkin kyllästynyt.
Matkustamisessa vaikuttaa asenne
ja jossain sua oottaa kaunis autere.
Itku pääsi kun lento Venetsiasta Pariisin oli peruttu,
mutta kiitos sen nähtiinpä myös Milano.
Punainen oli taivas Thaimaassa auringon laskiessa
ja toivo pilkahteli sateen jälkeisessä sateenkaaressa.
Rohkeutta tarvittiin, kun Englantiin me muutettiin
ja läksiäisten jälkeen piti turvautua päänsärkypilleriin.
Reissuissa on tullut hienoja tapaamisia
sekä elinikäisiä ystävyyksiä.
Mieheni piti minulle  Phuketissa luentoa
ja valitteli samalla luontoani vilkasta.
Sai minut silti oppimaan sukeltamaan
ja mikä flow siellä pinnan alla vallitsikaan.
Valitettavasti iski sukeltajantauti sekä seuraavana keväänä denguekuume
ja tuntui siltä, että tämä on nyt jonkinlainen päätepiste.
Palasimme kotimaahan Suomeen,
jossa ensimmäinen pimeä syksy meinasi nielaista väsyneen.
Höperö elämänasenne siinä auttoi ja elämä kotomaassa taas maittoi.
Meni vuosi ja toinen, kun menninkäiset reittiänsä ja kotiaan etsi,
hep ne uuden kodin löysi.
Ei ne kaksi tienneet, että edessä olisi elämän isoin herkistyminen,
kun saapuisi heille perheenjäsen pienoinen.
Tuo mussukka palleroinen on nyt kaksikesäinen
 ja jokainen kokemus minkä olemme saaneet on hieno,
mutta kaikkein kallein on lapsen ääni vieno.
Kun se sanoo isi ja äiti ja opettelee puhumaan sekä haarukkaa käyttämään.
Ehkä ensi kesänä teemme retken kotatelttaan, jossa korvat hörössä kuunnellaan, kuinka linnut laulaa sirkuttaa.
Tässä hetkessä, tänä syksynä, olen joka hetki yllättynyt,
kuinka onnellinen olen mä nyt.

Pelko tulevasta pysyköön poissa
ja katse siintäköön tulevassa joulussa.
Kiitos kaikesta myös teille lukijat,
teidän ansiostannekin ovat päiväni mitä ihanimmat.

Ihanaa kun osallistuitte joukolla arvontaan, pieni onnettaremme arpoi tällä kertaa voittajaksi...



 
Päivikin! Onnittelut, kirja on sinun! Olen sinuun yhteyksissä!
Ja kaikille yhteisesti kiitos osallistumisesta!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Teehöperö Forsmanilla

Kuten blogiani seuranneet tietävät, olen äärettömän kova teenkuluttaja. Tämä oli huomattu mm. synttärilahjoissani, sain neljä pussia teetä lahjaksi! Juon kolmisen pannullista teetä päivässä ja pääasiassa minulla kuluu irtoteetä (makuero sen ja pussiteen välillä on huima!) ja erityisesti mustaa teetä. Tee kuitenkin valvottaa minua, joten iltaisin olisi kivaa keitellä mustaa teetä, mutten uskalla sitä kuitenkaan tehdä. Olen ehdoton teenjuoja, kahvia olen juonut pyöreät 0 kuppia elämäni aikana, maistanut kerran lapsena ja toisen kerran 15-vuotiaana, pelkkä hajukin on kamala.
 
 

 
Olikin siis todella mukavaa käydä Forsmanin tehtaanmyymälässä Vantaalla toissa viikolla. Ne loputtomat teehyllyt ja kauniit pannut sekä mukit saivat teehöperön todellakin höperöksi! Ja se teen tuoksu, se on aivan ihana! Mirja Salonen kertoi minulle paljon Forsmannin historiasta sekä erilaisista teelaaduista. Sain mukaani maisteltavaksi mm. Pu Erh-teetä, jota kutsutaan teemaailman viiniksi. Näistä erikoisemmista teelaaduista teen myöhemmin ihan oman postauksen, koska eri teelaaduistahan voisi kirjoittaa sivutolkulla.
 



 
Maistelimme jutellessa Red Dragon-teetä ja sain maistaa mm. tummalla suklaalla päällystettyjä viikunoita sekä taateleita, jotka olisivat ihana, eikä niin äitelä lisä joulupöytään. Yllätyinkin kuinka valtava valikoima Forsmannilla on; on satoja teelaatuja, herkkuja ja vaikka minkälaisia teenvalmistusvälineitä ja teemukeja.
 


 
 
Vantaalla Forsmannin teetalo on ollut pari vuotta ja itse yritys on ollut toiminnassa 30 vuoden ajan. Teetalossa on tarjolla maistettavaksi päivän tee ja jos maistelua haluaa tehdä enemmänkin, voi varata ryhmälle teekoulun.
 
 
Minä sain matkaani uusia mielenkiintoisia teemakuja maisteltavaksi*, mutta myös pari perinteisempää, joihin olen aluksi keskittynyt. Lisäksi matkaani lähti aivan ihastuttava vaaleanpunainen teekannu, joka sopii yhteen erinäisten vaaleanpunaisten kuppien kanssa mitä kaapeistamme löytyy. Innostuin nyt juomaan iltaisin tuota valkoisen ja vihreän teen yhdistelmää, missä makuina on puolukka ja vanilja. Se on ihanan pehmeän makuista ja Mirja kertoi minulle, että vihreä tee sisältää L-teaniinia, jolla on lievä rentouttava vaikutus. Näin ollen, vaikka myös vihreä tee sisältää kofeiinia, sillä ei ole niin piristävää vaikutusta kuin mustalla teellä. Teen piristysvaikutus tulee kuulemma hitaammin kuin kahvin ja kestää noin nelisen tuntia, siinä missä kahvinjuonti tekee nopeamman ja lyhyemmän piristävän piikin.
 

 
Toinen tee mitä olen ehtinyt maistella, on Saariston tee. Musta tee, jossa on makuina sitruuna, passion, omena, ruiskukat ja kookos. Yllätyin teen makeudesta, sillä en itse laita teen joukkoon mitään ja tämän maistui siltä, kun siellä olisi ollut liraus hunajaa tai sokeria seassa. Ilmeisesti kookos tekee mausta makean.
 
Näiden lisäksi olen aiemmin maistanut Forsmannilta n. kymmentä eri makua eli ihan pientä osaa teevalikoimasta, sillä valmispusseja löytyy yhteensä 150 erilaista. Ja tähän kaikki muut päälle. Joten maistettavaa teestä innostuneille piisaa! Kiinalainen teekulttuuri on tullut Suomeen kohtuullisen myöhään, sillä tee ei kestänyt kuljetusta kosteissa konteissa, joten teen tuonti alkoi vasta kun kuljetusmenetelmät tulivat paremmiksi. Muistan, että kun itsekin aloitin päivittäisen teenjuonnin lukioikäisenä, oli kahvilassa yleensä yksi pussitee, ehkä jopa muutamia makuja tarjolla. Vaan toista on nyt, kun meillä on teehuoneita ja kahvilat myyvät irtoteetä lähes poikkeuksetta! Teellä on todettu olevan useita terveysvaikutuksia, joten lieneekö sen sisältämien flavonoidien vaikutusta, etten koskaan sairasta esim. flunssaa...?
 



*saatu blogin kautta.
 
Oletko itse kahvi- vai teeihmisiä? Oletko löytänyt Forsmanin teevalikoimasta suosikkia, kerro lempparisi!