maanantai 8. helmikuuta 2016

Kevättä tennareissa ja kipua mahassa

Näin saadaan käyntiin 34. odotusviikko (juuri kirjoitin 33., eli taas yksi viikko selätetty!). Mahani on vetänyt aikamoisen kasvuspurtin parin viime viikon aikana ja verrattuna ensimmäiseen odotukseen koko on aika paljon isompi No, tämä ei liene erikoista, mutta kipu mikä mahassa on on tuskaa. Maha tuntuu ratkeavan oikeasta kyljestä missä pikkuneiti majailee, ei ekasta ollut tällaista tunnetta ollenkaan! Helpottaakseni oloani skippasin viikonloppuna kälyn tarjoamat laskiaispullat, tein ananassmoothieta, join vettä, kävin jumpassa, valitsin ruoaksi salaattia... Mutta kylki meinaa vaan revetä ja olo on niin tukala, että harkitsin jo neuvolaan soittoa. Mieskin puhui jo lääkäristä kipuillessani, mutta tiuskaisin että mitä minä niille sanon, että mahani on iso ja kipeä? Kai hän vaan kasvuspurttaa ja itse asiassa, ultrien mukaan meille odotetaan isoa vauvaa (eli yli 4 kilon kaveria), joten pakko kai se on jossain tuntua ja näkyä. Pääasiahan on että kasvaa ja potkuttelee, minä meinaan vain jo olla kärsimätön. :) Onneksi tänä aamuna olo on jo helpompi taas!




Koska henki ei kulje hirveän hyvin, oli pitkät automatkat viikonloppuna pukeuduttava mahdollisimman vähän puristaviin vaatteisiin ja näin päädyin mekkoon ja tennareihin. Tässä mekossa on hieman pyjamaviboja omaan silmään, mutta toivon että asusteet vievät mekon pois pyjamaosastolta. Ainakin se on aivan ihanan mukava päällä! 




Nämä kevättennarit olisivat ihan suosikit jo nyt käytettäväksi, eihän tässä malta odottaa kevättä ja vähemmän jäisiä kelejä, että uskaltaa taas mennä vapaasti tennareilla. Ja tuleehan se sieltä, nämä kuvat on otettu ennen yhdeksää aamulla ja katsokaa miten paljon valoa jo piisaa! 


mekko Lindex mom/ liivi Only/ korut Store of Hope/ laukku LiuJo/ kello Tommy Hilfiger/ kengät So What


Vaikka tukalaa oloa ja kipua on, viime viikko oli loppujen lopuksi ihan mahtava. Disney on Icen lisäksi pääsin mm. käyttämään joululahjaksi saamani Mother's smile-hemmotteluhoidon ja käymään leffassa miehen kanssa! Sillä taas jaksaa painaa kohti seuraavaa viikkoa. Ja kun yks kaks minut yllätti viikonloppuna kovempi supistus ja jouduin sanomaan jo aika kovaa auuu, tytär nauraa rätkätti ja matki ääntäni. Näin hän sai senkin hetken kääntymään nauruksi, en voinut kuin nauraa tuolle 3 veen auuuu-ulvonnalle. :D 

Mutta hei, jos on kuumia vinkkejä kadonneiden nilkkojen metsästykseen, niin niitä saa kyllä jakaa. :D Miten oma viikonloppusi sujui? Entä onko näin keväinen asu helmikuun alkuun ihan "vääränlainen" vai oletko jo itsekin vähän keväässä?

Kivaa uutta viikkoa sinullekin! 

lauantai 6. helmikuuta 2016

Kun sadut heräävät eloon!


Kuinka paljon kehtaan hehkuttaa tätä esitystä, niin ihana se on? Olimme siis nauttimassa Disney on Ice-esityksessä perheen kera ja mukanamme oli kummityttömme, jolle tarjosimme esityksen joululahjaksi. Samoin teimme vuonna 2012 - silloin olimme vielä esityksessä lapsettomana pariskuntana ja vaikka olen suuri Disney-fani, en tiennyt Tiana-prinsessaa silloin! Kummityttöni valisti minua sammakkoprinsessasadusta tuolloin, nyt ajatus etten osaisi ulkoa näitä lauluja ja tietäisi joka ikistä prinsessaa on käsittämätön, kiitos tyttären. 

Heti alussa saimme Leijonakuninkaan hahmot lavalle ja häissämme 10,5 vuotta sitten laulettu biisi kajahti soimaan. Arvatkaa kuka itki. Seuraavaksi Hartwall-areenan täytti biisi Tie elämään, jonka kirjoitin tyttäremme ristiäiskutsuihin ja kuuntelin jatkuvasti, kun hän oli syntynyt. Taas minä tihuutin. Voi hyvänen aika, miten Disney on elämäämme kietoutunut!







Toisin kuin 4 vuotta sitten, tässä 25 vuoden juhlaesityksessä ei ollut mukana läjää prinsessoita, vaan muutama satu oli tiivistetty alusta loppuun. Niinpä näimme mm. Peter Panin, Arielin ja toki sen Frozenin. Lauloin sitten mukana Frozenin laulutkin, tähän on tultu! Ehdottomasti suurimman kohahduksen aiheutti Olaf tullessaan lavalle ensi kertaa, omakin tytär huusi lumiukon nimeä ja hyppäsi penkistä vilkuttamaan. Suosittu lumiukko!

Minä itse asiassa näin shown tuolloin 25 (?) vuotta sitten. En siis muista oliko se tuo ensimmäinen, mutta väittäisin että kyllä. En enää muista sieltä kuin karmean makuisen jäähileen, joka oli hienossa Mikki-mukissa ja mummoni osti sen minulle. Mielestäni tuo muki löytyy vieläkin vanhempieni luota 25 vuoden jälkeen. Pakkohan se oli nyt ostaa tyttärelle Ariel-muki ja kummitytölle Olaf - olkoonkin, että se esanssilla värjätty jää lensi suurimmaksi osaksi roskiin. Ja hei, oli Sebastian-pillikin! Wau! Varmasti säilytän vähintään 25 vuotta ja palaamme näihin kuviin ja tunnelmiin vielä.













Itse show on valtavan vauhdikas ja luistelijat taitavia. Koska esityksessä keskittyy katsomaan hahmoja ja kuuntelemaan satuja, jää välillä tajuamatta, miten valtavan taitavaa luistelu tosiaan on. Kuinka hahmot mm. juoksivat portaita luistimet jalassa kuin vettä vaan tai heittivät piruetteja. Vaikka liput ovat kohtuu kovan hintaiset, kyllä tässä hommassa näkee heti miksi. Luistelijoita on valtavasti ja lavastukset mielettömiä. Pieniä yksityiskohtia piisaa, mm. kukkaruukuissa poksahtivat kukat auki, kun Elsa palautti kesän Arendeliin. Kaikkea on mietitty. Ja alle 3-vuotias pääsi vielä ilmaiseksi ja nautti kyllä ihan varmasti "koko rahalla"!

Itse esitys kesti parisen tuntia 20 minuutin väliajalla ja oli juuri sopivan mittainen ainakin meidän tyttärelle. Omasta mielestä aika meni liiankin nopeasti, olisin viihtynyt pidempäänkin. Valtavan monta esitystähän tämän viikonlopun aikana on.




Meille jäi mieleen ihana päivä, jolloin sadut heräsivät eloon. Päivä josta nauttivat niin isot kuin pienetkin. Olinkohan minä kaikista eniten innoissani? :D Tätä päivää olimme odottaneet siitä asti kun mainokset ilmestyivät bussipysäkeille lokakuussa - aina selitin lapselle että vielä pitkä aika ja nyt se päivä tuli. Mietin aina selittäessäni, että helmikuussa odotuskin on aika pitkällä, niin se aika vaan vierähti ja odotettu päivä saapui!

Kuinka moni on käynyt katsomassa tämän viikonlopun aikana tai on vielä menossa?

perjantai 5. helmikuuta 2016

Tampereen paras vegelounas?

Kasvisruoka voi olla taivaallisen hyvää. Valitettavasti siitä tulee usein mieleen koulun ruokalassa tarjoillut kuivahtaneet riisiruoat tai kasa salaattia, joka ei pidä nälkää (kuultu usein miesten suusta). Parhaimmillaan kasvisruoka on puhtaita makuja, paljon värejä lautasella ja ihania makuelämyksiä. Minä olen halunnut testata Lentävän maton kasvislounaan jo pitkään, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Nytkin ryntäsin paikalle vähän kiireessä ja otin loput lounaasta mukaan, mutta vannoin että palaan! Vastaanotto paikassa oli ihana ja tunnelma ainutlaatuinen. Hieman hämyisässä paikassa musiikin soidessa maistui lounas ihan hurjan hyvälle.




Lentävä matto löytyy Pellavatehtaankatu kasista läheltä Pikku Kakkosen puistoa. Neljännessä kerroksessa odottaa hyvinvointihuoltamo, jossa kannattaa testata niin joogaa kuin tätä lounasta. Testipäivänäni tarjolla oli bataatti-linssikeittoa sekä Buddha Bowl ja kun jäin arpomaan mitä ottaisin, Anni kehotti ottamaan kaikkea. Söin siis aluksi satsin ihanaa keittoa, lämpöisen gluteenittoman sämpylän (onko mitään ihanampaa kuin vielä lämpöiset kotitekoiset sämpylät!) ja päälle Buddha Bowlin, jonka syömistä jatkoin tosin kotona.




Maut ovat superherkullisia ja ihastelin jo keittoa, mutta buddha bowl oli myös täynnä makuiloittelua. Avokadoa, punajuurta, parsakaalia, lehtikaalisipsejä, kvinoaa, kastikkeita, porkkanaa. Kaikki maistui mielettömän hyvälle. Tuo suuri kulhollinen kustantaa 9 euroa, keitto sämpylöineen puolestaan 7 euroa. Lounaaseen kuuluu myös teetä tai kahvia ja sitä saa tiistaista perjantaihin klo 11 alkaen.




Minä ihastuin kertaheitolla lähtemättömästi tähän lounaaseen, eli varmasti palaan uudelleen. Isot kiitokset myös superystävällisestä vastaanotosta tytöille, harmitti tosissaan kun en voinut pidempään höpistä ja nautiskella, ensi kerralla sitten. Lounaan saa myös mukaan -10% alennuksella, jos haluaa sen esimerkiksi työpaikalle hakea! Varsinkin nyt odotusaikana tekee mieli syödä puhdasta ruokaa ja näin loppuodotuksessa huomaa, miten paljon parempi olo on jos syö kasvisruokaa. Olen siis ehkä vakkarivieras lähiaikoina! 

Kiitos kaunis ja Maija, olet aika velho siellä keittiössä, nam! :)

Kuka on käynyt testaamassa Lentävän maton, joogan tai ruoan? Iloista alkavaa viikonloppua!

P.S. Kiitos kaikille tammikuun parasta asua äänestäneille! Numero 3 sen vei, eli tuo valkoinen kirpparilta ostettu mammamekko saaden 38% äänistä. Palkinto arvonnasta lähtee puolestaan ViltsuMarille, arpoja kertyi 127 kappaletta. Onnea!

torstai 4. helmikuuta 2016

Ei vaatetta kauniimpaa

Kuin Desigualit. No on ehkä, mutta rakastan niin kovasti värejä ja saan niistä ihan valtavasti hyvää mieltä että uskallan sanoa näin. Tämä paita taustaan yhdistettynä on ihana väripläjäys, jota ehdottomasti tarvitsin, kun pitkästä aikaa taas vääntäydyin ylös sohvannurkasta.  Ihan lemppareita kuvaustaustaksi ovat edelleen nuo graffittitaustat. Nyt oli ihan "pakko" löytää graffitteja taustalle, sillä joka puolelta sulanut lumi saa maiseman järkyttävän harmaaksi ja synkäksi, nythän sitä saatiin taas lisää ja taas on kunnon talvi!




Näin siis polkaistaan käyntiin helmikuun ekat asukuvat ja meneillään oleva 33. raskausviikko. Maaliviiva häämöttää jo, vaikka välillä tuntuu että apua miten pitkä matka vielä! Nyt tarvitaan värienergiaa, sillä olo on muuttunut aika kivuliaaksi. Liitoskivut ovat hurjan kovat ja nukkuminen, käveleminen ja pukeminen hommista karmeimpia. Jalan nostaminen sitä varten että sen saisi puettua housuihin sattuu niin että tekee mieli huutaa. No, kyllä kai sitä pari kuukautta voi huutaen pukea. 



Pari viikkoa sairastettuani ja näistä kovista liitoskivuista kärsivänä ajattelin, että nyt on meikäläisen jumpat jumpattu tämän raskauden osalta. Kävin kokeilemassa salilla ja totesinkin, että crossari toimii eikä satu yhtään samalla tavalla niin kuin kävely, puntteja voi heiluttaa, askelkyykyt menivät helposti. Hahaa! Kävely sattuu, joten teen innoissani salilla ja taaperran sitten pukkariin irvistellen ja vaatteiden vaihto kestää pienen iäisyyden. Mutta liikunta on niin elämäntapa ja tuo valtavasti hyvää mieltä, etten halua siitä luopua ennen kuin on ihan pakko. Huomasin hurjan piikin mielialassani käytyäni salilla, kun 2,5 viikkoa meni sairastaessa. Olen parempi ihminen kun saan tehdä askelkyykkyjä, niin se vain on. 



paita Desigual/ housut Mamalicious/ kengät Anna Field/ takki Esprit/ laukku Liu Jo/ huivi Becksöndergaard (second hand)/ kello Tommy Hilfiger


Lisäksi tämän viikon myötä turvotus löysi minut, eli ananas ja vesi ovat ystäviä, samoin kuin jalkojen nostaminen ylös. Täytyy oikeasti miettiä mitä syö, sillä se vaikuttaa aika rajusti oloon.

Koska olo on niin kipeä, täytyy panostaa niin väreihin kuin positiiviseen ajatteluun ja Desigualit ovat omiaan siihen hommaan! Tämä paita päätyi matkaani, kun olimme tutkimassa uudistunutta Silja Serenadea ja siellä roikkui niitä alelappuja Desigualin myymälässä...! Mutta tykkään kovasti kuosista sekä vinoon leikatusta helmasta. Olisin kaivannut korkojakin jo jalkaan, mutta tuolla jäätiköllä jäivät haaveeksi.

Vähän minua suoraan sanottuna jännittää, miten selviän kaikista edessä olevista reissuista (kovista liitoskivuista kärsineet tietävät, että autoilu on myös aika kiva laji), edessä olevista 3 vee synttäreistä ja ylipäätään tästä arjen jumppailusta lapsen kanssa. Mutta onneksi liitoskivut ovat vain kipuja, eivätkä vaarallisia ja mies on suurena apuna. 

Mutta lippu korkealla mennään etiäpäin! Pitkälle on päästy ja kaikkea kivaa on tiedossa!

Miten kanssaodottajat voivat tällä hetkellä? Entä iskeekö Desigualin paita kukkineen, sydämineen ja perhosineen sinuun vai onko jo liikaa?

Iloista torstaita joka iikalle! Muistattehan että vielä tämä päivä on aikaa osallistua äänestykseen ja arvontaan!

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Elämysmatkalla Sastamalassa: Herra Hakkarainen ja Ellivuoren leipä

Miten niin houkuttelevampi otsikko olisi elämysmatka Tansaniassa tai Thaimaassa? Niissäkin on koluttu, mutta kyllä ympyrä on alkanut viime aikoina vähän pienentyä. Mutta hei, kukaan ei sano, ettei voisi viettää kivaa lauantaipäivää tekemällä elämysmatkan ihan vain Sastamalaan!

Ulkoilukelin ollessa kauhea ja minun vielä vähän puolikuntoinen päätimme suunnata Herra Hakkaraisen taloon Sastamalaan. Mies ja lapsi siellä kävivät vuosi takaperin ja olen siitä usein kuullut, mutta en koskaan käynyt. Ajelimme siis tutkailemaan paikan kolmeen pekkaan.





Herra Hakkaraisen talossa ovat Mauri Kunnaksen satuhahmot kolmessa kerroksessa. Ullakolla huhuilevat kummitukset (joita muuten pelättiin nyt 3-vuotiaana, mutta ei vielä 2-vuotiaana!), alakerrassa on vanhan ajan kauppa ja avaruusseikkailu ja keskikerroksessa ritarihuone liukumäkineen sekä pirtti keittiöineen. Talossa voi piirtää, lukea kirjoja, leikkiä keittiössä ja kaupassa tai pukeutua erilaisiin rooliasuihin. 







Ihan hirmuisen paljon erilaisia puuhia paikassa ei ole, toisaalta tuollainen kohta 3-vuotias olisi jaksanut leikkiä loputtomiin pelkästään kaupassa, eli hyvin siellä saa aikaa kulumaan tutkiessa. Kesäisin myös piha-alue on auki ja siellä saa polkea polkuautoilla menemään. Verrattuna esim. Ti-ti nallen taloon pääsymaksu 6 euroa/hlö oli hyvin kohtuullinen (kesällä 8 euroa) ja paikka siistissä kunnossa sekä palvelu todella ystävällistä. Pelkästään vessa oli "elämys", lasta ihmetytti kovasti siellä oleva puu käärmeineen! Koska mitään kahvilatoimintaa tms. ei ole, lippu on voimassa koko päivän, jos välillä haluaa poistua esimerkiksi syömään ja palata vielä taloon leikkimään.





Taloon tullaan kaupan läpi, jossa oli alennuksessa erilaisia Mauri Kunnaksen satuihin liittyviä tavaroita. Meidän mukaamme lähti Herra Hakkarainen-mukit, joissa toisessa on tyttären ja toisessa pikkusiskon nimen ensimmäinen kirjain. Niin, nähtäväksi jää onko hän todellakin tyttö ja pitääkö nimivalintamme, mutta nyt se tuntuu jo päätetyltä kun mukikin on ostettu. Nämä ovat isoja juttuja! <3






Isi pois pois pois, apua lohikäärme!

Meillä vierähti talossa noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen suuntasimme Pyymäen leipomoon. Sama ketju (Pyymäen oma) on saapunut joitakin vuosia sitten Tampereen keskustaan Tuomiokirkonkadulle ja on ihan huippu kahvila, vai mitä tuumaatte? Sastamalan versiossa ruoat ja teet olivat yhtä hyviä, miljöö ehkä kaipaisi vähän uudistusta. Harmitti, kun tien varressa olevassa kyltissä luki isolla paikan olevan auki lauantaisin kello 14 asti ja totuus oli, että ovessa seisoi klo 15 sulkemisaika. Onneksi emme menneet ohi! 

Kotimatkalla toteutimme matkamessuvinkin, kyllä, luit oikein, Sastamalassa. Maistoin Matkamessuilla hurjan hyvää leipää, jota leivotaan hotelli Ellivuoressa. Kävimme nappaamassa tuolta hotellilta päivän vikan leivän, joka oli ollut uunissa liian kauan ja maistui palaneelle, kävipä huono tuuri. No, ajelimme sitten pieniä maalaisteitä takaisinpäin ja tuijottelin ajatuksissani peltoja ja taloja. Koska olen itse kasvanut asfaltin keskellä, tykkään aina kuvitella millaista olisi asua syrjässä, kuinka siellä hoidetaan kulkemiset, missä on lähin ruokakauppa, koulu ja posti. Sanoinkin, että haluaisin kokeilla asumista maalla vaikka pari kuukautta ihan mielenkiinnosta.

Aikamoinen elämysmatka siis oli ja niin uuvuttava, että paluumatkan oli unessa niin pikkuneiti kuin lopulta äitikin. Ainakin kesäkohteeksi voisin lämpimästi suositella piipahdusta Herra Hakkaraisen talossa, pienille se on kiva elämys!

Myönnetään, että hinku ulkomaille on jo aika kova, mutta kyllä nämä perheen kesken tehdyt pienet viikonloppuretketkin ovat aivan huippuja. Kenelle paikka on tuttu?

Jos kuvissa näyttää siltä, että isi ja äiti innostuivat välillä vähän liikaa myönnän tämän, mutta lapsi oli kyllä hyvässä tallessa koko ajan kun leikimme. ;)

P.S. Joe Blasco-synttäriarvontaan kerääntyi yhteensä 176 arpaa ja voittaja oli Sumi! Suuret onnittelut voittajalle ja kiitos osallistujille! Seuraava arvonta on jo auki täällä, käy osallistumassa!