perjantai 21. marraskuuta 2014

Meikittömiä kuvia sekä sitä muuta kulissielämää

Perjantaita muruset!

Sain eilen kommenttia omasta elämäntyylistäni ja asioista, mitkä minua kiinnostavat. Tämä palaute ei tullut anonyymina blogiin, vaan muuta kautta, jonka takia otin sen raskaasti. Luulen, että blogin olemassaolo vaikutti myös kommenttien laatuun. Erittäin tiivistettynä: elän kulutus- ja ulkonäkökeskeistä elämää ja perustan merkkituotteista ja pukukoodeista (tää oli todellinen wtf). Ylläpidän jotain kulissikuvaa meidän perheestämme, vaikka vietän paljon aikaa ihan verkkareissa leikkipuistossa.

Aamulla on ihanaa haistella taaperon tukkaa.
 
Mä olen aika herkkä tyyppi, jolla ei ole kauhean kova kuori. Koulukiusaaminen ja ujo sisin eivät ole olleet ne parhaat lähtökohdat sille, että tällainen palaute ei minua horjuttaisi, vaikka olenkin vuosien varrella tullut paljon vahvemmaksi. Ilta ja puolet yöstä meni itkiessä ja ns. "pää pyllyssä". Aamulla tulin sieltä ulos, sain kannustavia kommentteja ja sisuunnuin. Tuli silti tarve puolustautua ja purkaa pahaa mieltäni.

Aamutee, mikä vaan tee, parasta!

Blogi on ollut ihana vastapaino sille "verkkarielämälle", mitä kotiäidin arki monissa kohdin on. Olen linjannut blogini niin, että lapsen elämä ei täällä kamalasti näy, ei nimi, naama eivätkä monet häneen liittyvät jutut. Ajattelen, että koska hän ei vielä tästä maailmasta ymmärrä, ei minulla ole oikeutta tuoda hänen elämäänsä nettiin. Mieheltä voin kysyä, saanko tänne hänen kuvansa tuoda, lasta haluan kovasti suojella. Ette usko, kuinka monesti on tehnyt mieli kirjoittaa uusista taidoista ja sanoista, mutta tämä kun ei ole mammablogi. Vaan tämä on kotiäidin paikka kauniille, kivoille asioille, joita löydän arjesta. Paikka, jossa voin vinkata kivoista kahviloista, ruoka- tai hierontapaikoista. Jakaa kivoja juttuja ja asukuvia lukijoiden kanssa. Saada itsekin vinkkejä. Paikka, jonka kautta olen tutustunut ihaniin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä. Toisaalta julkinen paikka, joten monessa kohtaa pitää miettiä, kuinka paljon sitä voi ja uskaltaa antaa itsestään, koska kuka tahansa voi sen lukea. 

Aamupalan jälkeen satiini- ei kun pellava- ei kun Aku Ankka-lakanoissani möyhäsi kolme pupua ja yksi sydänpyjamapallero.
 
Täällä ei ole juurikaan kalliita merkkituotteita. Olen itse asiassa saanut palautetta blogiin, että vaatteeni ovat niin tavallisia, ettei niitä kannattaisi esitellä. Itse taas näen tämän niin, että jokaisella on mahdollisuus ottaa kivoja juttuja asuista omaan tyyliinsä ja inspiroitua, ilman että perässä on kalliin merkkituotteen nimi.

Hammaspesulla pudotin vahingossa hammastahnaa taaperon päähän. Siitä tuli hurja sininen vaahto pestessä ja pallero huusi vihaisena "SOTKU". :D
 
En tiedä millaisen kuvan minusta blogin kautta saa, sehän on sitten asia erikseen. Olen hyväksynyt sen, että joku joka tuntee minut vain tämän perusteella, saattaa heittää ilkeän kommentin, niin se vain menee. Mutta luotan siihen, että ihmiset tietävät tämän olevan vain osa totuutta. Toisaalta, luen itsekin paljon blogeja missä on vain asukuvia ja tiedän, että noilla ihmisillä on työ, perhe, harrastukset ja muu elämä sen asukuvablogin takana. Että eivät he perusta elämäänsä merkkituotteiden ympärille, vaikka tykkäävätkin kauniista asioista ja vaatteista. En minä ole pinnallinen, vaikka käyn kampaajalla ja tykkään värikkäistä vaatteista, kyllähän minullakin menee kaikessa perhe edellä ja suuremman onnentunteen saan monesti hyvästä jumpasta kuin vaatteesta.

Hän halusi keinua sylikkäin niin keinuttiin sitten.

Lounasta lentää lähes aina lattiallekin, mutta yhden kanssa siivoan sitä mukaan kun sotkuja tulee.
 
 Olen yrittänyt kertoa "oikeasta" minästä tekstin puitteissa, mutta itse tykkään kauniista ja laadukkaista kuvista blogeissa ja yritän itsekin kuvien suhteen parhaani. Jotta nyt repisin alas ne ihmeelliset kulissit mitä ylläpidän meidän perheestämme, otin tämän postauksen kuvat siitä normiarjestamme, pelkällä puhelimella, huonossa valossa, ilman meikkiä.

Kauppaan!
 
Tein tämän, koska olen tarpeeksi vahva siihen. Koska voin. Te lukijat olette minulle tärkeitä, tämä harrastus on minulle rakas ja tärkeä. Jatkossa palaan järkkärikuviin ja meikkaan, mutta tässä mä olen nyt hetken, omana itsenäni. This is me, like it or not. En yhtään tiedä päätyykö tämän aloittanut ihminen lukemaan tätä, mutta eipä sillä oikeasti ole  mitään väliä. Tämä oli itsetutkiskelun paikka, on hyvä aina välillä miettiä mikä itselleen on tärkeää. Ja todistaa, ettei lannistu pienistä, vaan menee isommalla innolla eteenpäin.

Klo 15 sain puuteria ja ripsaria naamaan kauppareissua varten.

Ehkä kerroin teille itsestäänselvyyksiä, mutta piti päästä purkamaan oloani. Tämä helpotti, jatkossa taas palaan iloisempiin tunnelmiin, don't worry!

 
Ihanaa viikonloppua kaikille. Pitäkää huolta toisistanne!

torstai 20. marraskuuta 2014

Roosa takki ja joulunavaus

Jouluhöperö täällä hei! Tiedättekö miten vanhempani nauroivat minulle, kun rahtasin matkalaukullisen joulukoristeita Prahasta kolme vuotta sitten? Myönnetään, lähti vähän lapasesta, mutta useampi joulu Thaimaassa (=ei joulua) ja ensimmäinen kerta joulutoreilla saivat minut vähän hullaantumaan. Wienin ja Bremenin joulutoreilla olin jo paljon rauhallisempi ja tänä vuonna valitsimme Nizzan reissun joulutorin sijaan. Oli miten oli, nyt se aika on täällä, joulufiilistely saa virallisesti alkaa! Piparit, glögit, jouluvalot, joululaulut, joulukalenteri (minkä ostaisi tällä kertaa, Dumlen kalenteri houkuttaisi), riisipuuro, joulukalenteri televisiossa, pääsisinkö joulukonserttiin jaaa... Montaa lahjottavaakaan ei ole, joten en ota niistä mitään stressiä (no otanpa, joskus myöhemmin. Mitä ostaa miehelle 13 vuoden jälkeen? Että sukat ja kalsarit? :D).

Oli miten oli, viime sunnuntaina järjestettiin Tampereella virallinen joulun avaus ja tulevana viikonloppuna aukeaa mm. Tallipihan joulu sekä Koiramäen joulu Särkänniemessä. Oletteko käyneet Koiramäen joulussa? Mietin kannattaako sinne edes yrittää, kun ryysis on varmasti valtava.

 Tammerkoski oli upean tyyni sunnuntaina
 
Koska Hämeenkatu oli jonkin aikaa suljettu joulukulkueen takia, aukesi tilaisuus ottaa kuvia paikassa missä normaalisti ei voi istuskella. Arvatkaa paljonko katseita saa kun istahtaa keskelle Hämeenkatua marraskuussa? Meinasi naurattaa niin itseäni kuin ohikulkijoita. Mutta hauskat kuvat napattiin, missä pääosassa ihana roosa villakangastakki! Ihastelin aikani blogeissa tämän värisiä takkeja ja oma yksilöni oli viimeinen -50% alessa. Jee! Ja hei, tuon huivin ostin lauantaina -90% alesta, eli maksoin 60 euron Desigualin huivista 6 euroa. Seuraavaksi alan leikkaamaan lehdestä kuponkeja. Luin nimittäin juuri, että Amerikassa pariskunta oli saanut auton leikkaamalla loputtomiin niitä kuponkeja...




takki H&M/paita&farkut Object (Vila)/huivi Desigual/pipo Papudesign/kengät Nizzasta

Ryysis oli kova sunnuntaina Keskustorilla, missä sytytettiin joulukuuseen valot, katsottiin tanssivia Miinaa ja Manua, väisteltiin ponia ja hevosta, ihasteltiin lampaita ja silitettiin kaverikoiria. En tiedä olivatko nuo kaverikoirat tarkoitettu lapsille, mutta meinasin unohtua sinne silittelemään ensiksi kultaistanoutajaa ja sitten lapukkaa. Tiedättekö, kun se pää tuntui ihan samalta kuin meidän hauvalla, samoin kuin se karva. Labradorit vain ovat kertakaikkisen ihania.


Taaperon haalari Molo/huivi ja pipo Pomp de Lux

Sokoksella olisi saanut glögiä, mutta emme edes yrittäneet mennä siihen kilometrijonoon taaperon kanssa. Sen sijaan pääsimme koristelemaan pipareita, äiti koristeli ja taapero sai syödä valmiin tuotoksen. Jouluikkunaakaan emme ryysiksen takaa nähneet, mutta kuten Instagram-tiliäni seuraavat tietävät, korjasimme tänään tilanteen (minut muuten löytää sieltä nimellä AMANDAOPTIMISM).


 
Oli hauskaa käydä haistelemassa vähän joulua. Uskon, että meillä vietetään aika ainutlaatuista joulua, sillä taapero saa maistaa ensimmäistä kertaa laatikoita, riisipuuroa ja pipareita. Hän innostuu tontuista ja joululauluista, mutta ei osaa vielä vaatia tai odottaa lahjoja. Saamme ottaa joulusta kaiken kivan irti ilman lahjapaineita, samalla innostuen lapsen ilosta. Ihanaa.


Huomaatteko kuinka mun hössötys alkaa nostaa päätään? Jouluhöperö alkaa päästä fiilikseen, mites te muut?
Entä roosa takki, sopiiko se synkeään marraskuuhun?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kirja-arvonnan voittaja ja runo teille ihanat!

Koska arvonnan palkintona oli luovuudesta ja sen vapauttamisesta kertova kirja, halusin itsekin kehittää jotain luovaa. Valitsin runon, koska olen aina tykännyt kirjoittaa "runoja". Lainausmerkeissä, koska nämä eivät todellakaan ole mitään Tabermann-tasoisia suuria ajatuksia, enkä ymmärrä runomuodoista mitään. Runoni ovat enemmän puujalkarunoja, joissa sana jos toinen rimmaa tai sitten ei. (Nyt jos kirjan kirjoittaja Krista lukee tämän, hän hermostuu, koska teen sitä mitä ei saisi: vähättelen itseäni).
 
 
Väsäsin siis runon taaperon nukkuessa päiväuniaan. Katsoin kirjoittamianne sanoja ja hymyilytti, miten valtava kirjo niissä olikaan.  Hyvin niistä huomasin myös marraskuun, sen verran seassa oli sanoja kuten pettymys tai väsymys. Sain ne kaikki ympättyä pieneen elämäntarinarunoon, aihe lähti sanasta maailmankansalainen, eli kiitos sinulle joka sen heitit kommenttiisi! Otin vapauden taivuttaa muutamia sanoja, lisäksi tein sanasta "hörökorva" lauseen "korvat höröllään", muuten käytin sanoja sellaisena kuin ne annoitte. Kiitos teille sanoista, seuraavassa tiivistyy todella tiukkaan nippuun elämämme viimeiset 8 vuotta:

Luulin mä olevani maailmankansalainen,
toin jokaiselta reissulta kotiini matkamuiston.
Ei yksikään reissu ollut pettymys,
vaikka Italian junalakossa olinkin kyllästynyt.
Matkustamisessa vaikuttaa asenne
ja jossain sua oottaa kaunis autere.
Itku pääsi kun lento Venetsiasta Pariisin oli peruttu,
mutta kiitos sen nähtiinpä myös Milano.
Punainen oli taivas Thaimaassa auringon laskiessa
ja toivo pilkahteli sateen jälkeisessä sateenkaaressa.
Rohkeutta tarvittiin, kun Englantiin me muutettiin
ja läksiäisten jälkeen piti turvautua päänsärkypilleriin.
Reissuissa on tullut hienoja tapaamisia
sekä elinikäisiä ystävyyksiä.
Mieheni piti minulle  Phuketissa luentoa
ja valitteli samalla luontoani vilkasta.
Sai minut silti oppimaan sukeltamaan
ja mikä flow siellä pinnan alla vallitsikaan.
Valitettavasti iski sukeltajantauti sekä seuraavana keväänä denguekuume
ja tuntui siltä, että tämä on nyt jonkinlainen päätepiste.
Palasimme kotimaahan Suomeen,
jossa ensimmäinen pimeä syksy meinasi nielaista väsyneen.
Höperö elämänasenne siinä auttoi ja elämä kotomaassa taas maittoi.
Meni vuosi ja toinen, kun menninkäiset reittiänsä ja kotiaan etsi,
hep ne uuden kodin löysi.
Ei ne kaksi tienneet, että edessä olisi elämän isoin herkistyminen,
kun saapuisi heille perheenjäsen pienoinen.
Tuo mussukka palleroinen on nyt kaksikesäinen
 ja jokainen kokemus minkä olemme saaneet on hieno,
mutta kaikkein kallein on lapsen ääni vieno.
Kun se sanoo isi ja äiti ja opettelee puhumaan sekä haarukkaa käyttämään.
Ehkä ensi kesänä teemme retken kotatelttaan, jossa korvat hörössä kuunnellaan, kuinka linnut laulaa sirkuttaa.
Tässä hetkessä, tänä syksynä, olen joka hetki yllättynyt,
kuinka onnellinen olen mä nyt.

Pelko tulevasta pysyköön poissa
ja katse siintäköön tulevassa joulussa.
Kiitos kaikesta myös teille lukijat,
teidän ansiostannekin ovat päiväni mitä ihanimmat.

Ihanaa kun osallistuitte joukolla arvontaan, pieni onnettaremme arpoi tällä kertaa voittajaksi...



 
Päivikin! Onnittelut, kirja on sinun! Olen sinuun yhteyksissä!
Ja kaikille yhteisesti kiitos osallistumisesta!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Teehöperö Forsmanilla

Kuten blogiani seuranneet tietävät, olen äärettömän kova teenkuluttaja. Tämä oli huomattu mm. synttärilahjoissani, sain neljä pussia teetä lahjaksi! Juon kolmisen pannullista teetä päivässä ja pääasiassa minulla kuluu irtoteetä (makuero sen ja pussiteen välillä on huima!) ja erityisesti mustaa teetä. Tee kuitenkin valvottaa minua, joten iltaisin olisi kivaa keitellä mustaa teetä, mutten uskalla sitä kuitenkaan tehdä. Olen ehdoton teenjuoja, kahvia olen juonut pyöreät 0 kuppia elämäni aikana, maistanut kerran lapsena ja toisen kerran 15-vuotiaana, pelkkä hajukin on kamala.
 
 

 
Olikin siis todella mukavaa käydä Forsmanin tehtaanmyymälässä Vantaalla toissa viikolla. Ne loputtomat teehyllyt ja kauniit pannut sekä mukit saivat teehöperön todellakin höperöksi! Ja se teen tuoksu, se on aivan ihana! Mirja Salonen kertoi minulle paljon Forsmannin historiasta sekä erilaisista teelaaduista. Sain mukaani maisteltavaksi mm. Pu Erh-teetä, jota kutsutaan teemaailman viiniksi. Näistä erikoisemmista teelaaduista teen myöhemmin ihan oman postauksen, koska eri teelaaduistahan voisi kirjoittaa sivutolkulla.
 



 
Maistelimme jutellessa Red Dragon-teetä ja sain maistaa mm. tummalla suklaalla päällystettyjä viikunoita sekä taateleita, jotka olisivat ihana, eikä niin äitelä lisä joulupöytään. Yllätyinkin kuinka valtava valikoima Forsmannilla on; on satoja teelaatuja, herkkuja ja vaikka minkälaisia teenvalmistusvälineitä ja teemukeja.
 


 
 
Vantaalla Forsmannin teetalo on ollut pari vuotta ja itse yritys on ollut toiminnassa 30 vuoden ajan. Teetalossa on tarjolla maistettavaksi päivän tee ja jos maistelua haluaa tehdä enemmänkin, voi varata ryhmälle teekoulun.
 
 
Minä sain matkaani uusia mielenkiintoisia teemakuja maisteltavaksi*, mutta myös pari perinteisempää, joihin olen aluksi keskittynyt. Lisäksi matkaani lähti aivan ihastuttava vaaleanpunainen teekannu, joka sopii yhteen erinäisten vaaleanpunaisten kuppien kanssa mitä kaapeistamme löytyy. Innostuin nyt juomaan iltaisin tuota valkoisen ja vihreän teen yhdistelmää, missä makuina on puolukka ja vanilja. Se on ihanan pehmeän makuista ja Mirja kertoi minulle, että vihreä tee sisältää L-teaniinia, jolla on lievä rentouttava vaikutus. Näin ollen, vaikka myös vihreä tee sisältää kofeiinia, sillä ei ole niin piristävää vaikutusta kuin mustalla teellä. Teen piristysvaikutus tulee kuulemma hitaammin kuin kahvin ja kestää noin nelisen tuntia, siinä missä kahvinjuonti tekee nopeamman ja lyhyemmän piristävän piikin.
 

 
Toinen tee mitä olen ehtinyt maistella, on Saariston tee. Musta tee, jossa on makuina sitruuna, passion, omena, ruiskukat ja kookos. Yllätyin teen makeudesta, sillä en itse laita teen joukkoon mitään ja tämän maistui siltä, kun siellä olisi ollut liraus hunajaa tai sokeria seassa. Ilmeisesti kookos tekee mausta makean.
 
Näiden lisäksi olen aiemmin maistanut Forsmannilta n. kymmentä eri makua eli ihan pientä osaa teevalikoimasta, sillä valmispusseja löytyy yhteensä 150 erilaista. Ja tähän kaikki muut päälle. Joten maistettavaa teestä innostuneille piisaa! Kiinalainen teekulttuuri on tullut Suomeen kohtuullisen myöhään, sillä tee ei kestänyt kuljetusta kosteissa konteissa, joten teen tuonti alkoi vasta kun kuljetusmenetelmät tulivat paremmiksi. Muistan, että kun itsekin aloitin päivittäisen teenjuonnin lukioikäisenä, oli kahvilassa yleensä yksi pussitee, ehkä jopa muutamia makuja tarjolla. Vaan toista on nyt, kun meillä on teehuoneita ja kahvilat myyvät irtoteetä lähes poikkeuksetta! Teellä on todettu olevan useita terveysvaikutuksia, joten lieneekö sen sisältämien flavonoidien vaikutusta, etten koskaan sairasta esim. flunssaa...?
 



*saatu blogin kautta.
 
Oletko itse kahvi- vai teeihmisiä? Oletko löytänyt Forsmanin teevalikoimasta suosikkia, kerro lempparisi!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kultamekko Stockmannilla sekä arvontamuistutus!

Jatketaan vielä oman asuni verran perjantain VIP-avajaisista Stockmannilla. Oli hauskaa poseerata pitkin tavarataloa, sillä eihän se olisi normaalioloissa mahdollista. Koska miesten osastolla oli väljintä, menin sitten heilumaan kuvia varten sinne.
 




 
 
 
Kukaan ei sitten arvaa mistä minun mekkoni on. Ai arvasitte että Vilasta? No niin on. Niin kuin on bolerokin. Rupesin ihan pähkäilemään, miksi minulla on sieltä niin paljon vaatetta ja totesin, että se taitaa johtua paljon myös palvelutasosta. Myyjät kyselevät jatkuvasti onko kaikki hyvin, tuovat toisia kokoja sovituskoppiin ja ehdottelevat koruja ja asusteita. Ainakin aiemmin Vilan palvelu oli ihan vertaansa vailla, tämän mekon olen hommannut pikkujouluihin vuonna 2011 ja oli kivaa saada se taas päälle, sillä se ei ole useasti ulos päässyt. Miesten puvut olivat asukoodin mukaisesti tummia ja suurin osa naisistakin tuntui juhlivat mustissa, mutta minä en edes osannut ajatella lähteväni mustissa!
 
Tässä kultamekossa siis juhlittiin, tykkäätkö kultana väristä?
 
Ja hei, vielä on pari päivää aikaa osallistua arvontaan, jos et ole sitä tehnyt! Palkintona ihanan ja innostavan Krista Launosen uunituore kirja!

Reipasta uutta viikkoa, täällä mennään silmät ristissä, sillä yömme ovat jälleen menneet valvomiseksi... Olenkin odottanut sitä väsähdystä mistä monissa blogeissa tällä hetkellä kirjoitetaan, koska en ole edes d-vitamiineja syönyt. Mutta ei, väsymys on ollut niin pitkään seurana ettei sitä enää huomaa ja verrattuna synkkään viime syksyyn ja talveen minä olen aivan fiiliksissä tästä vuodenajasta. Mutta lähetän tsempit väsyneille!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Uudistunutta Stockmannia ihailemassa

Stockmann on aina edustanut minulle laatukauppaa, jolla on pitkät perinteet. Helsingin Stockmann on upea maamerkki keskellä kaupunkia ja muun muassa mummoni on ollut vannoutunut Stockmannilla kävijä vuosikymmenien ajan. Lapsena tottui siihen, että mummolta tulleissa paketeissa oli monesti Stockmannin logo ja nytkin tuo logo herättää minussa joulumuistoja. Viime talvena tuli käytyä Stockmannilla säännöllisesti, koska asuimme keskustassa. Erityisesti ruokapuoli herkkuineen on aina ollut mieleeni!



Tampereen Stockmann, joka on Suomen toiseksi vanhin Stockmannin tavaratalo, on ollut remontin alla viime aikoina, sillä sen laajennusprojekti alkoi jo vuonna 2012. Stockmann laajeni viereiseen rakennukseen ja nyt Tuomiokirkonkadun yli kulkee sisätiloissa silta, jota pitkin siirrytään kadun yli ja ikkunoista voi ihailla maisemia. Myös Stockmannin Herkku, joka sijaitsee katutason alla laajeni ja sai upeat lisätilat toisen rakennuksen alle. Nyt remontti on saatu valmiiksi ja tavaratalo sai sen myötä 4000 neliömetriä lisätilaa. Samalla vanhaa osaa remontoitiin ja esimerkiksi merkkilaukut ja kosmetiikkabrändit pääsevät ihan eri tavalla upeasti esille. Uuteen osaan tuli myös Robert's Coffee sekä Desigual-nurkkaus, mistä olin itse hyvin ilahtunut.



Uudistunut tavaratalo on upea, valoisa ja avara ja erityispisteet lähtee ruokapuolelle. Tampereen Herkku oli aiemmin aika pieni ja ahdas, mutta laajennuksen myötä se sai mm. uudet palvelutiskit sekä luomuosaston, eikä ole enää niin kaukana Helsingin upeasta ruokapuolesta. Arvokas tavaratalo on nyt saanut arvoisensa ruokaosaston. 
 

 

Koska kävimme viime talvena taaperon kanssa lähes päivittäin Stockmannilla (köh, no kun asuimme vieressä!), olin ilahtunut, kun postissa tuli kutsu VIP-avajaisiin, jotka pidettiin perjantaina. Upea uudistunut tavaratalo ja juhlatamineissaan olevat ihmiset loivat hienot puitteet perjantai-illalle. Kutsukortissa luki asukoodina tumma puku ja olikin kivaa päästä pukeutumaan hieman paremmin välilä. Palkkasimme lastenvahdin ja vietimme muutaman tunnin avajaishumussa perjantai-iltana. Koska kotiäidillä ei ole pikkujouluja tiedossa, nämä juhlallisuudet menivät niistäkin! Sai vetää mekon ylle ja onhan Stockmannilla myös joulukuuset ja joulukoristeet esillä, joten siellähän pääsi ihan joulufiiliksiin! Asukuvia oli hauskaa ottaa tavaratalon keskellä, palaan mekkokuviini sitten ihan omassa postauksessa.


 

 
Illan juonsi Leena Sarvi ja esiintyjinä oli mm. Sami Saari. Nyt täytyy myöntää, että me jumiuduimme pahasti ruokaosastolle, joka oli täynnä toinen toistaan ihanampia maistiaisia. Lisäksi huippukokki Mika Roito valmisti paikan päällä poroa ja kasviksia ja omaa annostaan saikin jonottaa tovin, mikä jumiutti meidät entisestään ruokapuolelle. Ehdimme nähdä kuitenkin myös muotinäytöksen ja maistaa ihania tarjolla olevia ruokia, menussa ollut Mouhijärven SavuHilmajuusto oli yksi parhaita juustoja ikinä! Tätä on saatava lisää!
 


 

Mika Roito kokkasi maistiaisia.


Ihania jouluisia herkkuja!

Järvenkylän vihersmoothiessa maistui voimakkaasti minttu.
 
Kiitokset siis Stockmannille upeasta illasta!
 
Oletko jo tutustunut uudistuneeseen Tampereen Stockmanniin? Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille!