perjantai 31. heinäkuuta 2015

Puoli vuotta kaapissa - Guess by Marciano

Lähes puoli vuotta on kulunut siitä, kun ostin tämän mekon käytettynä Moumou-blogin pitäjältä Iinalta. Totesin sen olevan niin ohutta trikookangasta, ettei mekko soveltunutkaan kevätmenoihin, vaan käyttäisin sitä sitten kesällä sandaalien ja ruskettuneen ihon parina. Buah. Kun kesäkin on jo kääntynyt loppupuolelle hermostuin, täytyyhän tämä mekko nyt joskus laittaa päälle! Joten se pääsi päälleni viime lauantaina, kun kävimme isommalla poppoolla syömässä ravintola Antikassa. Päivä oli ollut aurinkoinen, mutta illansuussa jo harmittelin, miksen ollut ottanut takkia tai neuletta mukaan tämän kaveriksi. Viileätä pitelee!




Mutta on tänä kesänä selkeästi paistanutkin, sillä tämä mekko paljastaa näköjään aika pöhkösti selässäni olevan ison rusketusraidan. :D Tykkään silti erityisesti mekon löysästä yläosasta ja väri olisi täydellinen esimerkiksi illalliselle Kreikan lämpöiseen iltaan...! <3 Nyt sen sai korvata kreikkalainen ravintola jossa olimme muuten ensimmäistä kertaa, emmekä mene ihan heti takaisin. Jopa lastenlistan lihapullat olivat loppu, odotella sai ja kasvisannos oli pettymys, eikä mieskään innostunut. No, tulipahan kokeiltua!

mekko Guess By Marciano (second hand)/ kengät DKNY/ korvikset Poola Kataryna/ laukku Jouni Exclusive/ kello Guess

Heinäkuun viimeistä viedään, se olisi asukollaasin paikka siis taasen. Minä toivon elokuulta vielä lämpimiä päiviä ja ilon pilkahduksia, tämä viikko on ollut lyhyesti sanottuna hirveä. Parempaa elokuuta kohti siis! :)

Mitä pidät oranssinsävyisestä mekosta? Entä Tammelan Antika-ravintola, oletko testannut? 


Mukavaa alkavaa viikonloppua!

torstai 30. heinäkuuta 2015

Liebster Award-juttuja!

Haasteita on viime aikoina piisannut ja tähän Liebster Award-haasteeseenkin vastasin kesäkuussa. Mutta ihanaahan se on, että muistetaan haasteilla ja Susannan kysymykset olivat niin valtavan hienoja, että pakkohan niihin oli vastata!

1. Kaunein asia minkä tänään olet nähnyt/kokenut?

Koska postaukseni tulevat lähes aina ajastettuna, tämä on siis eiliseltä. Mutta vastaan, että kauneinta oli riemukas ilme, joka lapsella oli, kun hän sai kokata itse lasagnea. :)
 
2. Lempi jäätelömakusi tänä kesänä?
Nyt päästäänkin aiheeseen mistä aina jaksetaan ihmetellä: en oikein välitä jätskistä. Se on kerta kaikkiaan liian makeaa ja kokonaisen jätskin jälkeen ällöttää aina, pahin on suklaa. Tänä kesänä olen syönyt yhden kokonaisen jätskipallon ja se oli Minetin Oreo-jäde, eikä ällöttänyt! Aikoinaan ehdoton suosikki oli Valion Polka, miksi se lopetettiin? Mieluiten valitsisin ehkä jonkin raikkaan sorbetin, yleensä tyydyn ronkkimaan miehen jätskiä. :D
 
 
3. Onko sinulla lemmikkiä?
 
Ei enää, jouduimme asuntovaikeuksien alkaessa, koiran sairastellessa ja samaan aikaan esikoisen syntyessä luopumaan hänestä kaksi vuotta sitten, mutta kuulin juuri kuulumisia ja kaikki on enemmän kuin hyvin siellä! Koiran lisäksi on ollut marsuja ja poni.
 
Parin vuoden jälkeen pystyn taas avaamaan näitä kuvia ilman itkukohtausta. <3
 
 
4. Mihin maahan haluaisit vielä matkustaa?
 
Hmm, haastava. Brasilia kiehtoo, Latvia ja kehuttu Riika siellä ovat kokematta Yhdysvaltoja haluaisin kiertää enemmän.
 
5. Terveellisin herkkusi?
 
Smoothiet? Nyt kesällä herkkuna menee mansikat, vatut, herneet, mustikat...!
 
6. Koska viimeksi olet kirjoittanut kirjeen jollekin käsin?
 
Hmm... Jossain stressinhallintakursseilla olen kirjoittanut itselleni kirjeitä ja Thaimaassa asuessa kirjoitin mummoille, kun eivät somea seuraa, mutta kyllä siitä aikaa on. Kortteja sen sijaan lähetän ahkerasti ja rakastan itse saada kortteja! Synttärikortteja, nimpparikortteja, kortteja ulkomailta, ystävänpäiväkortteja, mitä vaan kunhan ei fb-onnitteluita! :D
 
7. Mikä saa sinut hymyilemään, kun mietit kesälomaa?
 
Koska olen koko ajan kotona, niin lasketaan lomaksi vaikka se aika kun mies on ollut lomalla. Siihen vastaan perhe ja kaikki yhdessä tehdyt jutut, ihastuttava 2vee jota rakastan päivä päivältä enemmän ja ystävät.
 
Ai ai ai, itikat syö! Tämän takia haluan olla kaupungissa, toinen syö kaikessa rauhassa mustikoita ja äiti yrittää ilmeisesti maastoutua itikoiden hyökkäykseltä. Pistäähän nämä kuvat hymyilyttämään.
 
Tänä kesänä jäi julkaisematta nämä asukuvat. Siis miten sen lyhyen hameen kanssa istutaan...?
 
8. Kesämökki vai ulkomaanmatka?
 
Tarvitseeko minun edes vastata? Kaikkien veneilyjuttujen jälkeen? :D EHDOTTOMASTI ulkomaat. Tosin lapsen myötä myös kotimaanmatkailu ja lähistöllä puuhastelu on saanut ihan uutta potkua.
 
I'm a big big girl in a big big world...

Nämäkin kuvat aiheuttavat palasen kurkkuun. Me ihan oikeasti asuttiin tuolla?
 
 
9. Oletko kokeillut mitään uutta kesäkukkaa tänä vuonna?
 
Viime syksynä tilasin Viherpeukaloilta setin, missä kerrottiin minkä kokoinen penkki tehdään, millaisiin asetelmiin sipulit laitetaan jne. ja istutin ne syys/lokakuussa. Tänä kesänä kaikki kukat putkahteli esiin ja olin itsestäni hyvin ylpeä. I DID IT! Lasketaanko tämä? Tai jos asia otetaan kirjaimellisesti, niin lapseni on todella innostunut kukista ja kysyy joka ikisen nimeä, joten olen oppinut tunnistamaan vuosien jälkeen mm. siankärsämön ja kissankellon ja juu, olen minä niitä kädelläkin kokeillut (sori, oli pakko viisastella :D).
 
Äiti mikä tämä on?
 
 
10. Oletko kirjoittanut runoja?
 
No vaikka kuinka paljon! Siis eivät ne mitään "oikeita" runoja ole, vaan sellaisia joissa vikat sanat rimmaa. Kirjoitin jopa oikeudenkäynnissä kolmen sivun runon pahasta olostani, teki mieli kirkua mutta siellä piti olla hiljaa, joten "huusin" kynäni kautta paperiin. Yliopistossa kirjoittelin luentolehtiöön pitkiä runoja miehelle ja annoin ne hänelle kotona ja mietiskelin mitäköhän se luennoitsija puhui...
 
11. Mistä asiasta haluaisit kiittää maailmankaikkeutta tänä iltana, ennen kuin nukahdat?
 
Ei ole yhtään iltaa, etten ennen nukkumaanmenoa kävisi lapsen huoneessa, hengittäisi syvään hänen tuoksuaan ja kuuntelisi hetken tuhinaa ennen kuin voin itse käydä nukkumaan. Hän on kaikkeni enkä voi hänestä kylliksi kiittää. Montakohan kertaa hän on herännyt siihen, että äiti hiippailee sängyn vieressä? :)
 
 
Koska miehen loma jatkui ja puuhaa riittää, en vietä tämän enempää koneen ääressä keksien kysymyksiä. Haaste ei siis taaskaan lähde eteenpäin, anteeksi tylsyyteni! Parannan tapani syksyn sateilla. Ja kiitos Susanna haasteesta! <3
 
 
Mukavaa torstaita kaikille! Muistakaahan käydä osallistumassa arvontaan!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Pariisin taivaan alla - ei kun..?

Tänä kesänä niin Pariisi kuin muutkin reissut ovat jääneet haaveeksi, mutta olen yrittänyt ottaa kaiken irti kotimaan matkailusta ja nauttia sateisesta kesästä. Olen pitkään ihastellut Sadun Lontoo-sontsaa ja koska meillä ei ollut yhtään (!) sateenvarjoa kotona, se oli ostoslistalla Tuurin reissulla. Löysinkin ihanan Pariisi-sateenvarjon ja nappasin näytekappaleen sijaan paketissa olevan varjon matkaani. Onnessani puhuin Ähtärissäkin Pariisista katsomatta varjoa lainkaan tarkemmin. Näitä kuvia plärätessä tajusin, että hetkinen, olen ostanut Pisa-varjon. :D En edes tiennyt että sellaisia on olemassa, sillä tutkailin tuurissa vain näytekappaletta ja siinä oli kyllä Riemukaaret ja kumppanit. No, eipä sillä väliä, kiva tämäkin ja Pisassa on tullut pari kertaa vierailtua. Aika koomista, etten huomannut mitään tuolla sontsan kanssa heiluessani!

 

Vierailimme Ähtärin eläinpuistossa viime viikolla ja asun suunnittelu oli taas todella helppoa, jos sääennustusta katsoi. Lähdin takki päällä liikenteeseen ja aamulla paleli, mutta lounaalla aurinko paahtoi ja heitin takin pois. Mukana puistossa oli sateenvarjo, mutta sade alkoi, kun poistuimme puistosta ja taivas repesi huolella. Siis taas väistelimme täydellisesti sateen, ihan mahtavaa!



Pikkuneidin koisiessa kärryissä meillä oli aikaa haahuta, joten sateenvarjo pääsi mukaan asukuviin. Samalla kun menin kuvia varten metsään, äkkäsin sen olevan täynnä mustikoita! Siellä sitten menimme peput pystyssä mustikoita poimien ja ihmisiä vaelsi ohitsemme kohti eläimiä. Itse olimme jo puiston kiertäneet ja odottelimme vain nukkujan heräämistä. Jossain vaiheessa kun nostin pääni, huomasin erään miehen laittavan järkkäriä äkkiä alas. Siis ilmeisesti oranssi peppuni mustikkametsässä tallentui jonkun kameraan. But why? :D


housut ja huivi Vila/ paita Gina Tricot/ takki Seppälä/ kengät Desigual/ arskat KappAhl/ laukku Jouni Exclusive/ korvikset Pieces
 
Sateenvarjolle oli käyttöä oikeasti tasan sillä hetkellä kun kipitimme autoon, mutta eiköhän noita sadekelejä vielä piisaa. Nyt on Pariisi... ei kun Pisa-sontsa valmiina.
 
Iskeekö Ähtäri-asu? Tai kaukomaista muistuttava sateenvarjo?

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Tästä ei seuraa hyvää - kaupunkilaistyttö veneellä

Ihania juttuja olitte kirjoittaneet arvontavastaukseksi eiliseen postaukseen, niitä lukiessa tuli hyvä mieli! Tässäpä yksi hupsu kesämuisto meiltä!

Kuten varmaan tiedättekin, minä olen kaupungissa kasvanut ja Helsingissä lapsuuteni asunut asfalttia rakastava yksilö. Puolisoni onkin sitten aika vastakohta tälle. Päinvastoin kuin ihmiset monesti olettavat, en "inhoa" maaseutua, en vaan haluaisi pysyvästi asua siellä. En myöskään haluaisi viettää viikkoa niin syvällä metsässä etteivät kännykätkään toimi. Sen sijaan päivä tai kaksi luonnonhelmassa on todella kivaa vaihtelua ja pienenä heppaleiri keskellä ei mitään oli kesän kohokohta!


Viime viikolla saimme veneen lainaan ja lähdimme retkelle. Retkessä minua epäilytti eniten lapsen viihtyminen veneessä, mitä minä sitten teen kun hän ei malta istua ja alkaa riehua veneessä? No, se ei selviäisi kuin kokeilemalla.

Matkalla veneelle pysähdyimme Haralanharjulla ja kiipesimme torniin katselemaan maisemia. 2 vee käveli itse kaikki 90 porrasta ylös asti, wau! Ylhäällä tiirailimme lapsen kanssa hetken näkyykö susia ja jatkoimme sitten matkaa.




Veneen luo saavuttuamme laitoimme pelastusliivit päälle ja lapsi oli jo niistäkin todella ylpeä. Hyppäsimme veneeseen ja aloitimme matkan. Noin 200 metriä myöhemmin perämoottori hyytyi. Nielaisin ja sekunnin murto-osassa paniikki iski "olemme keskellä järveä, jos moottori ei käynnisty, lapsi hepuloi, apuaaa". Miehen nykiessä moottoria käyntiin totesin, että minulle iskee paniikki. Siihen mies totesi "tässä on airot ja rantaan on 100 metriä matkaa" ja lapsi hihkaisi iloisesti "ÄLÄ HUOLI!". Mistä hän senkin keksi? Joten kaupunkilaistyttö teki sitä mitä parhaiten osaa; kaivoi kameran esiin ja alkoi kuvata pilviä, lapsi istui tyytyväisenä ja söi eväitä. Vähän alkoi jo naurattaa, matka oli kestänyt noin... 10 minuuttia?



 
Kun istuimme siinä kuvailemassa ja syömässä eväitä miehen huhkiessa aloin tuntea huonoa omatuntoa ja sanoin, että voin kyllä soutaa täältä. Kun mies lopulta luovutti moottorin kanssa, minä pääsin (jouduin) ihan oikeasti airoihin ja hiki hatussa puskin tuulta vastaan miehen ottaessa kuvia ja lapsen hihittäessä. Sanoin, että moottori käynnistyy aivan varmasti siinä vaiheessa, kun olemme rannassa. Arvatkaa mitä? Niin se tekikin. Mies innostui että nyt uudestaan ulapalle ja sanoin, että jos moottori uudestaan tsippaa, minä en kyllä enää souda. "Ei se mitään tsippaa" sanoi mies ja lähdimme uudestaan matkaan. Kyllä, mies souti meidät takaisin, kolmatta kertaa ei enää tullut, vaan suuntasimme sen sijaan heittämään talviturkit hyiseen veteen.







Vaikka reissu ei ihan putkeen mennyt ja miehellä lähti sormesta nahka moottoria käyntiin nykiessä, oli meillä hauska reissu. On ihanaa huomata, miten innoissaan lapsi on metsästä, vedestä, muurahaisista ja kaikesta mahdollisesta mitä luonnosta löytyy, jo sen takia kannattaa suunnata välillä luonnon helmaan. Ja se veneessä viihtyminen ei tuottanut mitään ongelmaa, siellä me lauloimme Apulantaa yhdessä ja kikatimme. Koska kyseessä oli pienimuotoinen juhlapäivä, menimme kotiin jätskikiskan kautta ja suuntasimme kotiin saunaan lämmittelemään. Kuinka helposti kaupunkilaistyttö voi saada paniikin veneessä? :D

Tiesittehän Tampereelle tulijat, että Minetissä on kaupungin parhaat jätskit? Kokeilkaa Oreo-jädeä, slurps!


Taas se on todistettu, ei tarvitse lähteä kuin ovesta ulos ja seikkailu on valmis. Ja kiva yhteinen perhepäivä. Ja taas sade alkoi kun saimme jätskit loppuun, olemme mestareita sen väistelyssä!

Oletko itse metsäilijä vai hepuloitko keskellä ei mitään?

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Summerbag - arvonta!

Heinäkuun viimeinen viikko on pyörähtänyt käyntiin ja kauppoihin ovat jo saapuneet koulureput. Itselleni jäi vähän sellainen olo, että kesä alkaa olla lopuillaan ennen kuin se edes ehti alkaa, joten pientä piristystä kaivataan! Siksipä päätin arpoa teille kivan kesäkassin, jonka sisältä löytyy kaikkea kivaa, mikä tosin jää yllätykseksi! Kuvien liljoja en tosin kenellekään tuuppaa postiin. ;)


Toivon siis, että tästä kassista riittää voittajalle iloa ja piristystä, joten kaikki mukaan osallistumaan arvontaan. Säännöt ovat simppelit:

1. Jätä kommentti tähän postaukseen ja kerro, mikä kesässäsi on ollut parasta. Saat yhden arvan.

2. Lisäarvat kertyvät seurantakanavista (blogger, Instagram, Facebook sekä blogit.fi). Yhteensä voit siis saada viisi arpaa!

3. Kerro kommentissasi myös monellako arvalla olet mukana ja anonyymi, jätä yhteystietosi!

Arvonta alkaa nyt ja sulkeutuu sunnuntaina 2.8.2015 klo 17. Onnea matkaan!

 

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Basic outfit Veskun luona

Tehtiinpä ensimmäinen Tuuri-visiitti historiallisena päivänä; Keskisen Vesalle syntyi lapsi! Toivottiin ilotulituksia tai muuta spektaakkelia, mutta tuollaista ei ollut nähtävissä. Joten tähän postaukseen pääsee vain kyläkauppa-asu.

 
Tänä kesänä vaatetuksen miettiminen on ollut aivan mahdotonta. Käyttämättä on mm. toukokuussa ostetut kesäkengät, yksiäkään shortseja en ole kaivanut esiin, läjä Desigualin mekkoja odottaa ensi kesää kaapissa ja lista jatkuu. Harmittaa kiskoa aina farkkuja jalkaan, kun niitä pitää jo keväällä ja syksylläkin. Hameet ja sukkikset heinäkuussa eivät innosta. Kun lähdimme ajamaan Tuuriin, Tampereella satoi kaatamalla ja keli oli _kylmä_. Pukeuduin sen mukaan ja... Pääsimme perille, aurinko helotti 2 tuntia täydeltä taivaalta. Ehdimme kiertää tivolit ja leikkipuistot farkuissa hikoillen ja kun menimme itse kyläkauppaan, taivas repesi ja vettä tuli huolella. Siis mikä ajoitus meillä oli!


Asussa ovat siis vanhat tutut elementit, tennareilla jaksaa kävellä koko päivän ja farkut lämmittävät. Melkein olisi pärjännyt kyllä hameessakin!

En oikeasti voi valittaa keleistä, koska olen viettänyt auringonpaisteessa niin Tammerfestit, Suomipopit, Lintsin ja Korkeasaaren reissut ja nyt tämän reissun. Ja niin Suomipopeilla kuin festeillä satoi ja kovaa muina päivinä kuin sinä minkä me valitsimme. Ihmeellinen onni potkinut, kiitos siis sääherra siitä! :)

toppi Gina Tricot/ farkut ja huivi Vila/ arskat KappAhl/ laukku Jouni Exclusive/ kengät Converse/ korvikset Store of Hope/ rannekoru Designer's market

Sen kyllä totesin kuvien myötä että edelleenkään kropalleni ei sovi näin löysät yläosat, ei vaikka yhdistän niihin pillifarkut. No, onpa taas kokeiltu!

Mitä mieltä Tuuri-asusta? Harmittaako sinua käyttämättä jääneet kesäkuteet? Oletko kastunut monesti tänä kesänä?


P.S. Olisin superkiitollinen, jos kävisitte vastaamassa lukijatutkimukseen, sen ehtii tehdä täällä 31.7. asti! Voit osallistua samalla arvontaan, jossa palkintona on kolme 100 euron arvoista lahjakorttia sekä 30 kpl kauneustuotepaketteja! Kiitos kaunis ystävät ja leppoisaa sunnuntaita!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Rauhan tyyssija Lakeuksilla

Go live your life. Olen välillä sanonut miehelle, että elämä menee kotona pyöriessä "hukkaan". Tämä on toki kärjistetysti sanottu sillä suurin osa elämästä menee totta kai kotosalla,  mutta kun tuolla ulkona on niin monta asiaa mitä voi nähdä ja kokea! Nyt oltuamme vain reilun vuorokauden reissussa, mies sanoi että olet oikeassa, niin kivat kaksi päivää meillä oli. Pipo löystyy, on uutta nähtävää ja koettavaa ja todellakaan kauas ei tarvitse mennä, me ajoimme 1,5 vuorokauden aikana 350 kilometriä ja mukaan tarttui monta ihanaa juttua, 500 valokuvaa ja ihanaa yhteistä perheaikaa. Suomi on ihana maa kesällä ja vaikka vettä roikasi useamman kerran, emme kastuneet kertaakaan. Mieletön tuuri. Lapsikin on nyt siinä iässä, että hänen kanssa on ihanaa matkustaa, kun hän muistelee näkemäänsä ja kokemaansa, innostuu ihan hirveästi uusista jutuista, höpöttelee jokaiselle vastaantulijalle ja morottelee Pohjanmaalla menemään. Pelkästään lapsen naurua kuunnellessa tuntui, että taisin saada yhden elinvuoden lisää, niin hyvä mieli siitä tuli.




Ihan ensimmäisenä halusin tuoda blogiin reissulta ihanan yöpymispaikan ja välittää rauhaisaa oloa kuvien muodossa. Reissu suunniteltiin 12 tunnin varoajalla ja otettiin se majoitus, mikä oli vapaana muutamista vaihtoehdoista. Taisimme valita vahingossa parhaan. Tuurin kyläkaupan metelissä ryytyneinä ajelimme illalla Ähtäriin
Hankaniemen 300 vuotta vanhalle tilalle yöpymään. Ilta tummeni, maisema metsittyi ja järvi tuli esiin. Vastapäätä tilaa, järven toisella puolella on Ähtärin eläinpuisto ja susien ulvonta kuuluu kuulemma usein Hankaniemeen.

 

Minä en ole koskaan rakastanut pidempiaikaista mökkeilyä, mutta yksi tai kaksi yötä mökillä ilman stressiä (lue vuokramökissä tai näin yömaksulla) on enemmän kuin paikallaan. Vaikka Hankaniemi oli täynnä vierailumme aikana, vallitsi vanhan pappilan paikalla ihana rauha. Meidät otettiin avosylin vastaan emännän toimesta, joka pitää tilaa 19. kesää ja sitä ennen paikka oli hänen isällään. Saimme parvekehuoneen päärakennuksesta ja samassa kerroksessa oli lisäksemme porukkaa kahdessa muussa huoneessa, jaoimme yhteisen vessan. Lisäksi tilalla voi yöpyä aitassa, pienessä "tonttumökissä", rantamökissä tai muissa päärakennuksen huoneissa. Ihania vaihtoehtoja!



 
Lisäksi pihamaalla on kesäkeittiö ja patio istuskelua varten sekä erilaisia pelejä, aurinkotuoleja ja savusaunakin löytyy pihapiiristä. Tekeminen täällä ei lopu, varsinkaan kauniilla ilmalla!



Me olimme varanneet elämyssaunasta perhevuoron ja väsyneinä talsimme rannassa sijaitsevaan saunaan pihan poikki. Kuinka kaunis ja tunnelmallinen sauna olikaan, en ole nähnyt moista! Istuimme ihanan leppoisissa löylyissä, juttelimme tontuista ja susista järven toisella puolella ja reippaat (siis kaikki paitsi minä) pulahtivat pari kertaa järveen. Tuon jälkeen nukuin pitkästä aikaa todella sikeästi ja tunsin olevani todella onnellinen painaessani silmät kiinni.




 
Aamupala katettiin aitan päätyyn ja söimme sen siis puoliksi ulkona. En tiedä johtuiko ulkoilmasta vai mistä, mutta kehuin vuolaaseen ääneen niin kaurapuuroa, kiisseliä kuin haudutettua teetä. Kaikki maistui mahdottoman hyvältä ja olo tuntui levänneeltä ja mieli tyyneltä. Ihmeellinen rauhan tyyssija, jonka pihalla lapsi sai juosta sydämensä kyllyydestä.




Oli täysi vahinko että päädyimme yöksi tänne, mutta toivoisin pääseväni paikkaan joskus uudelleenkin. Ja sinne saunaan. Se oli täydellinen hiljentyminen vauhdikkaan päivän päätteeksi, ihanan ystävällinen henkilökunta ja hyvä hengähdys kaikille. Ainoa miinus tuli yhdestä suihkusta, jonne piti välillä jonottaa, mutta yhden yön pysähdyksellä se ei haitannut.

Meidän perhe kiittää ja antaa täyden suosituksen paikalle, jos suuntaatte Lakeudelle!

Onko paikka kenellekään tuttu? Entä oletko itse mökki-ihmisiä?

P.S. Tietääkö kukaan kuka juo aina Sihi-juomaa? :D