tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kiitos rakas Lintsi!

If Monday had a face, I would punch it.

Tiedättehän nämä maanantaiangstit ja siihen liittyvät tuhannet mietelauseet? Eilen vietettiin ehkä maailman kivointa maanantaita, missä nyt vaan oli kaikki kohdallaan eikä angsteista mitään tietoa. Oli perhe, oli aurinko, oli iloisia ihmisiä ja Linnanmäki. Meidän piti alun perin lähteä tytön kanssa kaksin kohti Linnanmäkeä ja treffata siellä loput poppoosta, mutta sunnuntaina miestä alkoi harmittamaan. Hän missaisi aurinkoisen päivän, tytön ensimmäisen Linnanmäki-reissun sekä varmasti kivan päivän. Hän onnistuikin pitämään kesälomapäivän ja lähti  yllättäen mukaamme! Mahtavaa!



 

Minä tykkään kauheasti matkustaa junalla ja oikeastaan se on ainoa vaihtoehto, jos tytön kanssa kaksin matkaa. Autossa hän ei viihdy, ei millään. Junassa sen sijaan... Hän alkoi puhua myyrä-liukumäestä välittömästi kun sanoin aamulla, että lähdetään junaan! Kuinka kivaa leikkivaunussa olikaan. VR:n kesätarjoukset vievät edestakaisin 17 eurolla, ei todellakaan paha! Muutkin olivat tarjousten perässä selkeästi lähteneet, sillä iltajunalla palasi leikkivaunussa monta samaa naamaa, jotka kohtasimme aamujunassa.


Olenkin aiemmin kertonut olevani Helsingin tyttöjä, joten Lintsi kuului lapsuuteen. Sieltä on jäänyt mieleen hassuja muistoja; kuinka maitohammas irtosi kun söin vohvelia ja purskuttelin verta pois suusta Pommacilla tai kuinka jonotin isän kanssa hepparataan ja toivoin sormet ja varpaat ristissä, että pääsemme valkoiseen heppaan! Kuinka TopSpin (Kieputin nykyään) avattiin joskus 1990-luvun alussa ja kävimme siinä kaverin kanssa 10 kertaa putkeen. Kuinka istuimme isän kanssa kummitusjunassa ja vannoin pitäväni silmät auki ja luotin, ettei isä huomaa pimeässä kun pistän silmät kiinni, mutta aina hän sanoi jälkikäteen "taisit istua silmät kiinni". Lintsi tuo mieleen valtavan määrän rakkaita muistoja.





 
 
Eilen pääsin tyttäreni kanssa noihin rakastamiini heppoihin, sain nauttia läheisteni seurasta ja auringosta. Lintsillä on yllättävän monta pienten laitetta, joihin pääsee ilmaiseksi ilmaiseksi. Teimme siis niin, että mies kiersi maksuttomia laitteita, minulla oli ranneke ja kiersin muutaman hurjemman laitteen muiden mukana ja rannekkeen kanssa pääsin mm. karuselliin, maisemajunaan sekä niihin heppoihin lapsen kanssa. Eli loppujen lopuksi maksoimme kolmen hengen perheenä yhden 39 euron rannekkeen, emmekä esim. syöneet Lintsillä, joten reissu ei tullut hirmuisen kalliiksi. Tänään on puhuttu eilisestä ja kiljuttu, nimittäin tyttäreni pääsi hyvin fiiliksiin ja alkoi kiljua, koska kaikki muutkin kiljuivat. :D Kuulemma minunkin kirkumiseni Kirnusta raikasi, mielestäni se oli aiemmin ihan nössö laite? Ikä tekee tehtävänsä, ei se ole noin korkealle ennen mennyt!

Laulamme molemmat IHHAHHAA, siitä hupsu ilme.




Päivä oli huippu ja sen kruunasi kolmen ruokalajin ateria veljeni ja hänen avovaimonsa kotona. Olimme aika nuutuneita kun lopulta palasimme Tampereelle, mutta nyt sateen ropistessa tätä maanantaita voi muistella lämmöllä. Totesin aamupalapöydässä miehelle, että hänkin näyttää jotenkin ihan erilaiselta, nappasi niin paljon väriä ihoonsa parin päivän aikana. Rusketuksen myötä tulee vaan niin kesäfiilikset ja aamulla hymyilytti. Oletko kesä vihdoin täällä?

Toivottavasti kuvien myötä aurinkoisia fiiliksiä välittyi ruudun taakse!

Onko sinulla rakkaita Linnanmäki-muistoja? Vieläkö jaksat juosta laitteissa?

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Vogue-huivi

Voi teitä ihania. Täräytitte minut takaisin tähän maailmaan kun hepuloin. Olin yksin lauantai-illan kotona, lapsi nukkui ja luin kaikkein isoimpia blogeja, joissa on upeimmat kuvat, kalleimmat laukut ja tyylikkäimmät asut. Tuli ihan hirveä nolousolo, kuka minun juttuja lukee tai niistä inspiroituu? Sitten teitä riensi monta ruudun takaa tsemppaamaan ja minua alkoi jo hävettää oma angstailu. Kiitos tsempeistä ja kiitos sanoistanne, ihanaa kuulla että jaksatte lukea. Lisäksi ahdistelen aina, millaisen leiman bloggaaminen lyö otsaani puolituttujen silmissä ja hermostun myös, kun ihmiset "tietävät" mitä meille kuuluu blogin perusteella. Kyllä suurin osa kuulumisista jää tänne laittamatta. Mutta kaikki blogia kirjoittavat varmaan tietävät nämä mietteet. Lämmin olo pulpahti sisälleni kommentteja lukiessa, kiitos ihan jokaiselle! <3

Olenkin sitten heti täällä höpöttämässä huivista, joka oli minun mielestäni ihan mahtava. Opiskelijakollega tuli vikoille opetuspäiville tämä huivi kaulassa ja katselin sitä heti "sillä silmällä". Huivi oli tehty ns. Voguen kansista, minusta se oli superhauska! Kaveri kertoi huivin merkin, mutten googletuksella samanmoista löytänyt ja lopulta hän hommasi minulle samanmoisen huivin ja toimitti perille. Aika ystävällistä, kiitos! :) Eilen aamupäivällä ulkoilutin huivia ekaa kertaa brunssilla, iltapäivällä olikin jo niin lämmin, että heitin huivin ja pitkät lahkeet pois ja nautimme paljain jaloin kesästä. Ihanaa!



farkut Vero Moda/ toppi Lindex (second hand)/ huivi Linda Lykke/ laukku Ois/ arskat KappAhl/ kengät Gaimo/ korvikset Kalevala koru/ kello Guess




Ihan mielettömän sininen ja pilvetön taivas oli sunnuntaiaamuna, upea! Kyllä tällaisesta kelistä tulee hyvälle tuulelle vaikka väkisin!

Miten nautit aurinkoisesta sunnuntaista? Inspiroiduitko huivista, eikö ole rouhea?

Ihanaa uutta viikkoa!

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Black Friday

Huomenta! Ajastin tämän postauksen eilen tälle aamulle, mutta nukkumaan mennessä poistin ajastuksen. Luin nimittäin illalla useampaa blogia läpi. Upeita kuvia, tyylikkäitä asuja ja mielettömiä reissukuvia. Alkoi taas nolottaa tämä oma rävellys, hassut asut sekä monesti aika vauhdilla otetut asukuvat. Minulla on viimeisen pari kuukautta ollut olo, ettei itselläni ole enää blogiin annettavaa. Sitten on aina tullut kivoja kommentteja teiltä lukijoilta tai joku kiva yhteistyöjuttu ja olen innostunut uudelleen. Nyt on tullut kuitenkin olo, etten saa tästä koskaan niin kivaa kuin toivoisin, aikaa kaiken tekemiseen ei vain ole. Bannerissakin olen toppatakki päällä, kuka ehtisi tehdä uuden bannerinkin? Lisäksi olen vähän joko tai-tyyppi, eli joko haluaisin tehdä tätä kunnolla tai sitten en ollenkaan. Josko heinäkuussa vähän taukoilisi ja miettisi miten jatkaa tai jotain. Tai sitten en osaa olla ilman, tämä on kuitenkin niin tärkeä henkireikä. Murehdin kuitenkin liikaa jokaista kaikonnutta lukijaa ja kulutan aikaa pähkäilemällä mikä olisi mielenkiintoista sisältöä.

Otsikkohan voisi siis viitata vaikka mihin, mutta tässä tapauksessa se viittaa niin asuuni kuin fiiliksiini. Pukeuduin keskellä kesää kokomustaan! Halusin pukea fanipaitani Apulannan keikalle ja sen seuraksi hameen, mutta ei se vaan näyttänyt yhdenkään hameen kanssa hyvältä. Joten housut jalkaan. Aurinko paistoi ja minä vedän tekonahkapöksyjä jalkaan, mutisin miehelle että ei tässä ole järkeä. Mutta kappas, tilauksesta alkoikin sataa ja housut eivät tuntuneetkaan ihan hullulta ajatukselta. Kengät valitsin sen perusteella, että ne jalassa on hyvä pomppia. Laukku oli yritys pelastaa synkkä asu ja tämän takia en juuri pidä laukkuja asukuvissa, en osaa laittaa niitä mihinkään! Hienon näköinen roikotus!


Tavallinen t-paita kuitenkin ahdisti, jotenkin t-paidassa tulee sellainen tukala olo ja kädet eivät liiku. Käytänkin aina kuin mahdollista hihatonta. Otin siis Fiskarsit käteen ja saksin hihat irti, aikamoinen tyylikkyyden multihuipentuma, mutta ajattelin sen sopivan Apulannan keikalle.

housut Jean Paul Gaultier for Lindex/takki Seppälä/kengät, laukku ja kello Guess/korvikset Pilke/koru Designer's market

Itse keikka oli aika peruskauraa, yleensä kuullaan samat uudet ja vanhat hitit. Ehkä vähemmän kuultuna soi Aurinkoon, joka kuultiin keikalla myös vuonna 1997. Tuolloin istuimme Apulannan kanssa heidän takahuoneessaan ja sain käsinkirjoitetun biisilistan mukaani. Laitoin sen seinälle kehystetyn kirjeen viereen. Sen olin saanut Apulannan Tonilta ja sekin oli käsinkirjoitettu. Oi noita aikoja ja faniutta! Tämän keikan erikoisin kohta oli, kun Toni kertoi Apulannan Maanantai-biisin syntyneen Tampereella Pispalassa, kadulla jossa ennen asuimme. Tuo biisi oli vuonna 2001 minulle valtavan tärkeä ja ollut pitkään puhelimeni soittoäänenä. Jäi vaivaamaan kenen luona tuo biisi on mahdettu kirjoittaa, ei se kovin pitkä katu ollut!


Iski kyllä ikäkriisi näiden kuvien myötä. Asu on kunnon wannabe-teini, silmärypyt eivät. Keikalla pompin Aurinkoon-biisiä ja vieressä ollut nuoripari ei innostunut siitä lainkaan. Sanoin, että olitte varmaan aika nuoria, kun tykittelin kyseistä biisiä vuonna 1996. Olivat olleet kuulemma 3-vuotiaita kyseisenä vuonna. APUA.

Jakaako joku ruudun takana ikäkriiseilyn? Blogikriiseilyn? Apulantailun? Fanipaidat?

P.S. Huomasin eilen, että matkaopaskollegana ollut Terhi kirjoittaa ihastuttavaa blogia, luin sitä pari tuntia putkeen. Pakko vinkata teille, tykkäsin itse tyylistä ja kivoja vinkkejä löytyy mm. Tanskaan matkaavalle! Tekee mieli deletoida oma blogi ja alkaa itsekin kirjoittaa jotain näin kivaa! :)

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Tiesitkö tätä kosmetiikan vaikutuksista? + Laveran testausta!

Luonnonkosmetiikka on salakavalasti hiipinyt kaappiini ja siitä on iso kiittäminen bloggaamista. Ihastuin Nafhan tuotteisiin, kun olin kasvohoidossa joka tehtiin vain kyseisillä tuotteilla. Sain blogitapahtumasta Patyakaa ja ihastuin välittömästi heidän suihkusaippuaansa ja käsivoiteeseensa. Ruudun takana ei varmasti ole ketään, joka ei olisi kuullut Hurrawin huulirasvoista ja lista jatkuu. Yksi luonnonkosmetiikkan hyvistä puolista on se, että niitä voi käyttää koko perhe. Huulirasvoja rakastaa lapsi ja Patyakan käsirasva on miehen päivittäisessä käytössä.


Aluksi ajattelin, että luonnonkosmetiikan vahvoja puolia on juurikin se luonnollisuus, eli vähentää sitä kemikaalikuormaa, mitä ihollensa laittaa. Sattumalta mieheni kuitenkin linkkasi tällä viikolla facebookiin artikkelin, jossa oli tutkittu kosmetiikan vaikutusta luonnolle. Tuo artikkeli kertoi, että tutkimusten mukaan me tuhoamme meriä omalla kosmetiikankäytöllämme. Useissa kosmetiikkatuotteissa, kuten suihkusaippuoissa, käytetään pieniä partikkeleita muovia korvaamaan luonnollisia ainesosia, jotka huuhtoutuvat viemärin kautta luontoon ja pääsevät mm. vedenpuhdistamoista läpi. Jossain kohti merta on jopa enemmän noita kosmetiikan tuomia muovijäämiä kuin planktonia. Kuinka moni tiesi tästä? Aika pysäyttävä ja järkyttävä asia, täältä voi lukea koko artikkelin.

Laveraa halusin testata alun perin ihan pinnallisista syistä. Naamani on ollut talven ja varsinkin kevättalven ihme kunnossa, näppyjä puskee, huulet halkeilevat ja samalla iho on rutikuiva. Toivoin löytäväni Laveran täsmätuotteesta avun ja kyllä, parempaan kasvot ovat menneet.


Laveran tuotteet ovat NaTrue-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja suurin osa myös vegaaneja. Niissä käytetään vain luonnon omia raaka-aineita ja tuotteissa käytetyistä 300 luomuraaka-aineesta yli 200 kasvatetaan Laveran omilla viljelmillä.

Minun testaamani tuotteet olivat Mint 2-in-1 Anti-Blemish Duo- täsmätuote näppyjen hoitoon sekä Calendula mattifying balancing cream - tasapainottava voide sekaiholle. Lisäksi testissä olisi tuo naamio, mutta sitä en ole muistanut vielä käyttää.



Parin viikon testijakson jälkeen näin, että tuo täsmätuote näppyjen hoitoon toimii. Jos näppy meinaa puskea, olen laittanut tuota tuotetta siihen heti ja sen sijaan että näppy kasvaisi megalomaaniseksi patiksi jota sitten tökin likaisilla käsillä (no en tietenkään, köh!), se rauhoittuu. Toisessa päässä puikkoa on peitevoide, joka on puolestaan jäänyt vähemmälle käytölle.

Vaikka tuo puikkokin on ollut hyvä, niin aivan ykkönen on ollut sekaihon voide. Kun laitoin sitä ensimmäisen kerran, rakastuin ensimmäisenä tuoksuun. Voide sisältää luomukehäkukkaa sekä -inkivääriä, mutta minusta se tuoksui kuin hunajalle. Jopa mieheni kommentoi, että kylläpä tuoksut hyvälle, näin ihanaan voidetuoksuun en ole ennen törmännyt. Tekisi mieleni hehkuttaa tätä voidetta enemmänkin jos kehtaisin!


Näiden kuvien välissä on viikko, näette että leukani alkoi parantua (ja hei, kuukausi Yotuelin käyttöäkin alkaa näkyä!).

Ihastuin myös voiteen paksuuteen, se ravitsee pintakuivaa ihoani, muttei kuitenkaan tuki sitä aiheuttaen näppyjä. Aamulla herätessä on ollut ihanan pehmeä iho tätä käyttäessä. Veikkaisin, että tästä voiteesta tuli pysyvä tuote omaan kaappiini.

En tiedä miksi suhtauduin luonnonkosmetiikkaan vähän epäilevästi aluksi, mutta nyt olen ihastunut niin Patykaan, Nafhaan kuin Laveraan ja tuo linkkaamani artikkeli vain vahvisti ajatusta, että haluan jatkossakin enemmän luonnonkosmetiikkaa kaappiini.

Kenelle Lavera on tuttu merkki? Tai nämä kyseiset tuotteet?
 
Aurinkoista viikonloppua!

*tuotteet saatu blogin kautta
*tuotelinkit mainoslinkkejä

torstai 25. kesäkuuta 2015

#En ole koskaan (vuosisadan paljastuksia!)

Blogeissa on kiertänyt nyt ahkerasti haaste, jossa pyydetään luettelemaan 10 arkista asiaa, joita et ole koskaan tehnyt. Halusin tämän haasteen tehdä, mutta oli oikeasti aika haastavaa keksiä 10 arkista asiaa joita ei ole tehnyt, koska "en ole käynyt Etelänavalla" ei ehkä lukeudu niihin. Nämä 10 kohtaa sain aikaiseksi ja ei, ei näistä nyt mitään vuosisadan paljastuksia tullut, mutta lista kuitenkin! Näin tästä asupostauksestakin tuli ehkä hieman mielenkiitoisempi, kuvitukseksi toin ennen juhannusta otetut asukuvat, jotka todistavat, että on niitä lämpöisiäkin päiviä ollut! Pyörin koko viikon Laukontorin ympärillä, sillä minulla oli pöytä Radiokirpparilla ja tuon paidan ostin itse asiassa sieltä, kaverin pöydästä.

Minä siis edelleen täällä sissinä bloggailen vaikka moni on kesälaitumilla, sillä meidän arki ei ole muuttunut mihinkään - mies on töissä, minä lapsen kanssa kotona ja päikkäriaikaan on ollut niin huonoja kelejä, että edelleen olen istunut sisällä teemukin kanssa rustaamassa kirjoituksia.



Mutta se lista, tässä tulee:

En ole koskaan...

1. Juonut kahvia (maistanut hörpyn kolme kertaa elämäni aikana).

2. Edes yrittänyt maistaa lattea, cappuccinoa, espressoa, frappea tai mitään muuta erikoiskahvia.

3. Leikannut nurmikkoa, vaihtanut lamppua tai vaihtanut autoon renkaita.

4. Asunut yksin (mies oli armeijassa kun asuimme yhdessä ja olin Thaimaassa 2kk yksin ennen kuin hän tuli perässä, mutta virallisesti en ole asunut yksin).

5. Jättänyt yhtään tenttikirjaa lukematta yliopistossa. Kun yhteen tenttiin saattoi olla 4 kirjaa, siinä oli tahkoamista. Luin kaikki kannesta kanteen.


6. Tykännyt juoksemisesta. Inhoan juoksemista, mutta muuten rakastan liikuntaa.

7. Lukenut käyttöohjeita. Menen aina yrityksen ja erehdyksen kautta tai mieheni neuvomana, käyttöohjeiden lukeminen on jo ajatuksena tuskallinen (sanoo nainen joka tahkosi ne tenttikirjat läpi...). Puhuin miehelle juuri aktiivisuusrannekkeesta ja mietin onko siinä tiettyä ominaisuutta ja hän kysyi "luitko käyttöohjeen?". Häh?

8. Tykännyt koululiikunnasta. Paitsi sen yhden kerran lukiossa, kun meille pidettiin steppitunti mitä kaikki muut tuntuivat inhoavan. Olin yläasteella niin paljon liikuntatunneilta poissa, että sain "ehdot" ja pyöräilin parin muun tytön kanssa pitkän lenkin toukokuussa liikunnanopettajan seuratessa meitä autolla. Mikä siinä on, että tyttöjen pitäisi tykätä telinevoimistelusta, minä rakastin sählyä!

9. Käyttänyt tai omistanut Crocseja (mikä juttu tämäkin nyt oli? :D).

10. Murtanut yhtään luutani.

farkut Cubus/ paita kirpparilta/ korvikset Store of Hope/ ballerinat Desigual/ aurinkolasit Le Specs
 
Kuka ei ole vielä tehnyt haastetta, miltä näyttää oma listasi? Onko samoja juttuja? Tuliko tässä mitään uusia juttuja teille? Entä pidätkö näin kokovalkoisesta asusta?
 

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Ota pala moussekakkua!

Eilen varmaan tein jotain kummallista, sillä kaksi rekisteröitynyttä lukijaa häipyi. Oliko Ti-ti nalle liikaa vai hermostuttaako bloggerin tökkiminen? Minä heti kauhistuin että nyt juttuni piisaavat, joten saa ehdottaa postausideoita jos joku tökkii!

Teille paikalle jääneille tuon kuitenkin kakkuohjeen, jonka ohjeen äitini ensiksi bongasi. Minä tykkään tehdä tarjoiluja vieraille, mutta syystä tai toisesta meillä ei ole kauheasti käynyt viime aikoina vieraita. Tämän kakun teimmekin juhannukseksi mökille ja toisen version tein Lilalle, joka tuli minua eilen meikkailemaan. On ihan mahtavaa kaivaa tarjoilut esille ja kahvikupit pöytään kun vieraita tulee, minä niin tykkään! :) Kakkuakin ovat kaikki sitä syöneet kehuneet ja se on helppo tehdä, joten jaan ohjeen kanssanne, jos haluatte ilahduttaa kesävieraita!


Pohja
 
50 g voita
1 pss keksimurua
 
Suklaatäyte
 
3 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
200 g taloussuklaata
1 prk maustettua appelsiinirahkaa
3/4 dl sokeria
2 rkl appelsiinilikööriä
 
Appelsiinitäyte
 
4 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
2 prk maustettua appelsiinirahkaa
2 rkl sokeria
2 rkl sitruunamehua



Valmistus
- Lisää sulatettu voi keksimuruihin.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Nalleja Ikaalisissa!

Viikko ennen juhannusta oli harvinaisen aurinkoinen lauantaipäivä. Mietimme aamupalapöydässä viikonlopun suunnitelmia ja päätimme ykskaks lähteä Ti-Ti Nallen taloon Ikaalisiin. Idea oli sinänsä vähän outo, että meillä ei ole katsottu ollenkaan Ti-Ti Nallea ja se on lapselle aika vieras hahmo. Vähän kyllästyin teini-iässä kyseiseen nalleen kun perheemme kuopus musiikkia kuunteli, enkä ole lapselle niitä sitten esitellyt.



Lähdimme kuitenkin ajelemaan kohti Ikaalisia ja luulin, että paikkakin olisi lähempänä, mutta melkein tunnin ajelimme Tampereelta. Matkalla vasta googletimme hinnankin, joka oli 13 euroa/nenä. Siinä vaiheessa meinasimme jo kääntyä takaisin, 39 euroa tuntui aika kovalta summalta. Menimme kuitenkin katsastamaan paikan ja kuinka sitten kävikään...?



Kyllähän tuollainen 2-vuotias siellä viihtyi. Hän tykkäsi tehdä kakkuja taikahiekasta, maalata, tehdä hiekkakakkuja pihalla (vähänkö hienoja muotteja!), syöttää lampaita ja ehkä parasta olivat keppihevoset! Myös musiikkihuone oli ehdoton hitti, sai mökätä ja soittaa ihan urakalla! Sen sijaan ne nallet, minkä takia paikasta eniten varmaan maksetaankin olivat lähinnä outoja, lapsi ei hahmoja tunnistanut eikä halunnut niitä halata. Lopussa hän sentään vei yhdelle nallelle kukan ja höpötti toiselle juttujaan.








Talossa oli erilaisia ohjelmanumeroita, kuten tuo lampaiden syöttäminen tai nallejen tanssihetki, meidän pienemme ei kyllä reagoinut tanssiviin ja laulaviin nalleihin millään tavalla, vaan teki tuttavuutta lampaiden kanssa.


 

Ilman ollessa lämmin on piha-alue todella kiva ja terassilla voi käydä syömässä. Kahvilassa oli tarjolla sämpylöitä ja nakkisoppaa, joten minä menin leivällä, isä ja tytär nakkisopalla ja söimme kolmeen pekkaan vielä jätskin päälle. Vähän ahdistuin siitä, että paikassa oli vain kertakäyttöastioita, mutta toisaalta onhan niitä muissakin huvipuistoissa.

Kaiken kaikkiaan päivä oli kiva ja talossa saa paljonkin aikaa kulumaan. Taloa voi hyvin tutkia sadesäälläkin. Oliko tuo 13 euroa sitten loppujen lopuksi paljon, koska maksaahan esimerkiksi Koiramäkikin normaalisti 15 euroa (tosin ei vielä lapselta)? Onhan se toisaalta helppoa, kun on maalaustelineet, värit ja pensselit järjestetty ja lapsi nauttii niin maalaamisesta kuin lampaista. Joten kyllä suosittelisin päiväretkeä tänne, Ti-Ti Nallen faneillehan tämä on aivan ehdoton! Ja jos keli on huono, voihan sitä samalla käydä kylpylässä, jonka pihapiirissä talo on!

Kenelle paikka on tuttu?