tiistai 19. elokuuta 2014

Nanso Tropical merimaisemissa

Laiskottaa eilisten kutsujen jäljiltä niin, että tuon vaan lyhyesti ja ytimekkäästi yhden reissuasun kuvat blogiin. Eilen MeandI-kutsuilla meillä hyöri 14 naista ja 5 lasta. Vaikka lapsia oli vain 5, kyllä niistäkin lähtee jo ääntä ja säpinää sen verran, että alkoi hirvittää tulevat lastenkutsut. :D Mutta kivaa oli, ihanaa kun kavereita tuli iso kööri!


Otsikkoon. Näin keväällä Nanson Tropical-maksimekon näyteikkunassa ja ihastuin kerta heitolla. Mielettömän kaunis mekko! Katsoin hintalappua ja totesin, että menee yli kotiäidin budjetin, eli jää valitettavasti kauppaan. Kun kesätuotteet tulivat aleen, olin koko ajan menossa tsekkaamaan löytyykö Tropicalia alesta ja aina unohdin, kunnes heinäkuussa näin rannalla tuon mekon erään naisen päällä. Taas se muistui mieleen ja kiertelin Nansot, Sokokset ja muut etsien tuota ihanaa maksimekkoa. Turhaan. Se oli loppu joka paikasta. Puhun siis tästä mekosta.

 
Sain sitten vinkin nettipalstalla (oikeasti, kuinka epätoivoisesti ihminen voi etsiä yhtä vaatekappaletta!?), että Hämeenlinnan Nansolla on vielä kokoja. Olimme juuri lähdössä ajamaan kohti lentokenttää, joten pyysin miestä kurvaamaan Hämeenlinnan kautta. Vaan eipä pitänyt tuo tieto paikkaansa, myyjien mukaan heiltäkin oli maksimalli muussa kuin XL-koossa ollut loppu jo jonkin aikaa. Mukaani lähti kuitenkin viimeinen kappale lyhyempää mallia tuosta mekosta, alelapussa oli jo siinä vaiheessa -60% merkintä. :)
 
Ja ensimmäistä kertaa päälle tuo mekko pääsi Kroatian maisemissa!
 



 
Tuuli tarttui hauskasti helmaan ja heilutti kaunista kangasta. Minusta tuossa on kuosi vain niin onnistunut ja tykkään tukea Nansoa, olen täällä ennenkin höyrynnyt mm. heidän vastuullisuusohjelmastaan.
 
Tykkäätkö itse tästä kirkkaasta Tropical-Nansosta?

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kuvatuksia

En ole ottanut järkkäriä päiväkausiin käteeni, onpa outoa. Sen sijaan luurilla on tullut kuvattua ja olen näitä kuvia Instassa jakanutkin (amandaoptimism käyttäjänimellä löytyy). Tuon nyt muutamia kuvia tännekin viime päivistämme!


Ajeltiin taaperon kanssa Jyväskylään tähtipaidoissa, olin alitajuisesti pukenut meidät molemmat tähtipaitoihin. Missä taapero, siellä Ainu-pupu! Shortsit Vero Modasta ja toppi Spirit Store.
 
 

Poimittiin viinimarjoja mummilassa, käytiin moikkaamassa Pandaa ja täydensin teevarastoja Teeleidissä. Ihan must Jyväskylän reissuilla!

Ja vielä eilinen asu, missä vietettiin pihajuhlia.
 Mekko Lindex, laukku Guess, jalassa Converset.
 
Sellaista tänne, miten oma viikonloppusi sujui? :)

torstai 14. elokuuta 2014

A Day at the Sea - Catamaran Summer Blues

Haluan jakaa kanssanne ihanan retkikokemuksen Kroatiasta. Sinänsä tässä retkessä ei ole mitään erikoista, sillä se oli päivä merellä. Mutta en ollut edes tajunnut ennen tätä retkeä miten ikävä minulla on ollut merta. Viimeisenä lomapäivänä sitten lähdimme mieheni ja veljeni kanssa katamaraaniristeilylle taaperon jäädessä isovanhempien kanssa maihin. Täytyy sanoa, että mereltä käsin on ihanaa katsella maisemia ja nauttia tuulesta, auringosta ja suolasta hiuksissa ja kasvoilla. Thaimaassa asuessa meren äärelle pääsi vaikka päivittäin, mutta nyt siitä on tullut harvinaista herkkua. Tämä reissu latasi akut täysillä!
 
 
Kaunis Brac.
 
Lähdimme Splitistä kohti Bracin saarta iltapäivällä ja katamaraanissa oli kymmenisen henkeä kyydissä. Tilaa möllöttämiseen piisasi! Noin tunnin päästä pysähdyimme Bracissa ja näimme tämän näyn:
 
 
Järkytyimme kun tajusimme, että nuo kaikki ovat tulossa samaan kyytiin. Matka ei enää jatkuisi 10 hengen kesken. Olimme kuitenkin saaneet varattua parhaat paikat jo ja porukka mahtuikin yllättävän sopuisasti kyytiin ja matka jatkui, joten mieliala laski vain hetkeksi.

Pysähdyimme poukamaan uimaan ja snorklaamaan. Taas jokin asia, mitä olen kaivannut valtavasti: hyppiä laivalta tai jostain korkeammalta mereen! Tauko tai ikä oli tehnyt tehtävänsä ja ensimmäinen hyppy (korkeutta on varmaan n. hurjat pari metriä) jännitti niin, että siitä tallentui aika koominen kuvasarja. Sitten jännitys hävisi ja hypättiin kolmistaan rinta rinnan!



Nauratti niin että suu oli vettä täynnä. Ihanaa!
 
Pysähdyimme toisessakin paikassa uimaan ja söimme lounasta.
 

 
Kun palailimme Bracia kohti, oli jo myöhäinen iltapäivä ja maisema oli uskomattoman kaunis.
 

 

Viimeisen tunnin seilailmme taas pienellä poppoolla takaisin Splitiin ja katselimme kaupungin valoja mereltä päin. Kaunista.
 
 

 
Katamaraanin nimi oli Summer Blues ja sen nettisivut löydät täältä. Seitsemän tunnin mittainen risteily kustansi n.60 euroa hengeltä ja sisälsi ruoat ja juomat. Itse nautin tästä päivästä valtavasti, sai vaan olla olla ja olla ja nauttia merestä ja maisemista. Suosittelen siis lämpimästi. Miinuksena sanottakoon, että henkilökunnan opastus oli olematonta ja kaiken sai kysyä erikseen. Meille ei kerrottu etukäteen, että kyytiin on tulossa noin valtavasti lisää ihmisiä, eikä meille kerrottu minne seuraavaksi mennään ja milloin syödään jne. Iso miinus oli myös muovimukien käyttö ja jokaisen salaattiannoksen pakkaaminen omaan kertakäyttörasiaan. Harmitti tällainen tuhlaus. Lisäksi yritimme mennä tälle risteilylle paria päivää aiemmin, mutta kun katamaraanin piti lähteä, alkoi sataa ja istuimme satamassa tunnin ajan odottamassa, kunnes risteily peruttiin. Sadekuuron takia. Siitäkin jäi vähän huono maku, mutta onneksi viimeisenä päivänä lykästi.
 
Voi meri, näitä kuvia katsoessa maistan sen suolaisen maun taas. :)
 
Oletko sinä järvi- vai meri-ihmisiä?

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Me&I AW14 eli Miikkariuutuudet ovat saapuneet!

Hypätään Kroatian aiheista ajankohtaiseen juttuun, sillä tänään julkistettiin syksyn uusi Me&I-mallisto, jota pääsin heti tuoreena hiplailemaan ja sovittelemaan. Oma innostus merkkiä kohtaan on lähtenyt ajatuksista "miten joku voi haluta pitää samanlaista mekkoa tyttärensä kanssa" tai "miksi menisin jonkun kotiin ostamaan vaatteita". Se on kehittynyt suuntaan "okei, haluan nähdä kavereita kutsuilla, menen juttelemaan vaikken mitään ostakaan" ja "hei, siellähän oli ihan kivaa". Sitten se päätyi siihen pisteeseen, että lapsen myötä emännöin keväällä ensimmäistä kertaa kutsuja ja väliaikaiskodissamme oli 11 aikuista ja 9 lasta tutkimassa vaatteita. Minulla oli hurjan hauska ilta tuossa seurassa! Jo viime kesällä tein myös postauksen, missä poseerasimme tyttäreni kanssa samoissa mekoissa. Mielipiteitään saa muuttaa, eikö?

Näin ollen varasin jo kesällä kutsut elokuulle ja ensi viikolla meillä kutsuillaan taas. Emäntänä ollessa tulee höpöteltyä vieraiden kanssa, keitettyä kahvia ja juostua oman taaperon perässä niin, ettei mallistoa ehdi oikein tutkia tai sovitella rauhassa. Esittelijänä toimiva kaverini pitikin mallistonjulkaisupäivänä avoimet ovet ja olin heti aamulla ensimmäisenä ovella taaperoni kanssa. Viihdyimme paikalla kaksi tuntia, söimme mustikkapiirakkaa ja höpöttelimme. Sovitin ja tutkin malliston rauhassa läpi, nämähän olivat oikeat luksuskutsut! Nyt voin sitten keskittyä omilla kutsuillani ihaniin vieraisiini, kun omat suosikit on jo löydetty.

Valmistauduimme hommaan tosissamme. Pukeuduimme vanhojen mallistojen Miikkareihin (voi, tuo kummitädin ostama panda-tunika on ihan suosikki, se on nykyään tunikan sijaan jo t-paita) ja lähdimme matkaan. Lapsiparkani pelästyi järkkärin raksuttavaa itselaukaisijaa, siksi hän juoksee hätääntyneenä syliini. Kuinka paljon lapsi ja kotimme ovatkaan muuttuneet tuosta viime kesän postauksesta, apua!

Äiti autaaaaa!
Selvittiin! Big Flower dress on oma suosikkini naistenvaatteista, pandatunika oli viime kesänä vielä nilkkamittainen, nyyh.
 
Kuvien taso ei ole paras mahdollinen, jouduin räpsimään vähän vauhdilla kun taapero meinasi maalata kaverin kodin kuulakärkikynällä ja itse vaihteeksi valvoin viime yön ja myös näytän siltä, joten yrittäkää katsoa näitä suodattimen läpi. :) Uutuutena mallistossa on mm. kuvioitu plyysi, koko malliston löydät täältä.


Tartuin ensimmäisenä kaikkeen vaaleanpunaiseen
 ja punaiseen uudenkarheassa mallistossa.
Voi vauva miten söpö!


Suosikkini poikien vaatteista.
Tykkään koirakuvasta, mutta sininen värinä
yksinään ei innosta (vrt. pandatunikan pinkit taskut).
Mielettömän söpö ja hyväntuulinen pipo!
Ihana setti, mutta näen tämän jotenkin poikamaisena.
Näkeekö joku tämän selkeästi tytön settinä?
Aivan ehdoton oma suosikkini, ihana neulospipo!
Tämän paidan värit sopivat taaperollemme täydellisesti. Mallistossa tämä oli puettu pojalle.
Kukkia ja vaaleanpunaista, taas näen tämän vain tytön vaatteena, mutta miksei sitä voisi pojallekin laittaa.
Tämä taisi olla suosikkini lastenvaatteista, ihana ankkatunika!


Kaveri kertoi, että ankan keskellä oleva kuvio on muunneltu juurikin päällä olevastani Big Flower Dressin kuviosta.
Tämä oli kuvien perusteella suosikkini (ja tästä saa muuten emännät alennusta!),
mutta jäi hyvin lyhyeksi eli vaatisi housut alleen. En osaa oikein käyttää kuin housuja
 ja paitaa tai mekkoa ja sukkiksia, joten jäänee nyt sitten hankkimatta.


Näin! Siinäpä suosikkejani, taapero lähinnä protestoi kun sovitin hänelle muutamaa vaatetta, joten en siksi sano suosikkejamme. Kokonaisuutena mallisto oli kiva, ei päässyt suosikkien joukkoon, mutta kivoja juttujakin löytyi. Plyysiä oli aika paljon mukana, mikä ei ole ihan suosikkejani, mutta toisaalta vademanpunaista ja ankkaa ja seepraa tuo ihana neulospipo olivat mukana. Ensi viikkoa ja kutsuja odotellessa!

Joko olet päässyt tutustumaan uuteen mallistoon, mikä on suosikki? Vai kiinnostavatko Me&I-vaatteet ollenkaan?
 

maanantai 11. elokuuta 2014

Peplum in Spilt, Croatia - ja pari ajatusta kiiltokuvan takaa

Kuten Instagram-seuraajat ovat voineet huomata, sillä aikaa kun ajastetut Porvoon postaukset pyörivät blogissa, me lomailimme Splitissä, Kroatiassa. Seuranamme perheellämme oli vanhempani ja veljeni, eli lastenhoitoapua oli joka tilanteessa kivasti saatavilla. Olen todella onnellinen nähdessäni, kuinka läheinen suhde taaperolla on kehittynyt mummiin, ukkiin ja enoon, vaikka emme asu samassa kaupungissa. Arkielämässä juuri tällaista pientä apua kaipaisi, mutta ihanaa oli nauttia siitä viikon verran (tai oikeastaan lomalla apu oli hyvin suurtakin).

Minun on ollut vaikeaa katsoa reissukuvia läpi ja toisaalta taas se on ihanaa. Kuvia matkasta kertyi 1300 kappaletta ja alkaessani miettiä, mitä niistä toisin blogiin, pohdin ylipäätään mennyttä kesää ja sitä, mikä teki reissusta niin ihanan. Ennen kuin tuon niitä "kiiltokuvia" blogiin, haluan sanoa pari sanaa siitä, mitä niiden taustalla on tapahtunut. Kiiltokuvilla tarkoitan sitä siloteltua pintaa ja parhaita tarkkaan valittuja kuvia, jotka päätyvät yleensä blogiin. Se tuntuu kuitenkin joskus tylsältä, joten haluan avata teille, miksi matka ja kuvat tuntuvat aivan erityisiltä minulle.

Tämä kesä oli meidän perheelle ns. uusi alku, jota odotin kärsimättömänä. Edessä oli muutto takaisin kotiin, miehen pitkät lomat sekä odotettu Kroatian reissu. Nyt kaikki tuo on ohi ja edessä paluu arkeen. Luulen, että saatte katsella näitä Kroatian kuvia vielä pitkään, jos haluat tietää miksi, lue vielä seuraava kappale.

Viime syksy oli perheellemme ja minulle raskas. Vauva saattoi herätä 10 kertaa yössä, talomme sisäilmaongelmat ajoivat meidät tekemään valtavan yllätysremontin ja etsimään uuden, väliaikaisen kodin. Samalla piti löytää remontin tekijät ja ja ja... Monta seikkaa piti käydä läpi. Jouduimme etsimään rakkaalle koirallemme uuden kodin ja itkimme asiaa illat vauvan mentyä nukkumaan. Valvoimme niin vauvan kuin stressin takia, pakkasimme, muutimme pimeään kerrostaloasuntoon vuoden pimeimpään aikaan. Itkin valtavasti. Väsymys ja epävarmuus saivat minut näkemään kaiken mustana, enkä nähnyt enää hyviä asioita elämässäni. Laitoin blogin tauolle, koska en nähnyt mitään kivaa, mistä olisin voinut kirjoittaa tänne. Koko syksy ja talvi olivat perheellemme synkkää aikaa (totta kai sekaan mahtui kivojakin hetkiä, mutta yleisfiilis oli synkeä) ja minä koin pahimman aallonpohjan tähänastisessa elämässäni. Mieheni sanoi kymmeniä kertoja sanat "me selviämme tästä", kun jälleen kerran itkin kodin menetystä ja unettomuutta. Eristäydyin monista ystävistäni, koska en jaksanut pyytää ketään käymään tai lähteä mihinkään. En jaksanut vauvan valvotuksen ja remontin keskeltä kysyä ihmisiltä mitä heille kuuluu, joten tuntui helpommalta laittaa pää pensaaseen. Kuuntelin paljon Haloo Helsingin biisin sanoja "jos ei se tapa niin se todellakin hajottaa", tuo kappale saa minut vieläkin joka kerta itkemään. Liian paljon isoja asioita tapahtui liian lyhyellä ajanjaksolla.

Kevään ja auringon myötä aloin saada voimiani takaisin ja remontin tilanne rupesi näyttämään paremmalta. Toki väsyneitä täällä ollaan edelleen (ei, meillä ei vieläkään nukuta täysiä öitä), mutta väsymystä jaksaa jo ihan eri tavalla ja olemme päässeet muuttamaan takaisin. Olemme saaneet olla kesän yhdessä ja reissussa, missä olivat matkassa lähes kaikki läheiseni, nautin aivan valtavasti. Nautin auringosta, seurasta, viikon kestävästä huolettomuudesta, kun en stressaisi ja itkisi. Nukuin. Näen näissä kuvissa sen onnellisuuden, minkä saimme kokea kamalan talven jälkeen.

Joten tällä pohjustuksella aion elää Kroatian kuvien matkassa pitkälle. Toivottavasti jaksatte niitä katsella. Aloitetaan asukuvista, joissa valkoinen pitsihame yhdistyy peplumiin, sillä niiden taustalla näkyy kivasti myös Splitin kaupunkia. Tämä hame oli ihana löytö Sokokselta ja sopi jotenkin täydellisesti kesään. Itse kaupungissa vietimme kohtuullisen vähän aikaa, kiertelimme jonkin verran ympäriinsä, tutkimme kauppoja (alet olivat kovat!) ja vietimme yhden illan mieheni kanssa istuskellen eri paikoissa (ihania mojitoja tuolta saakin!). Jos shoppailemaan oikein kovasti haikailisi, olisi ostoskeskuksia ollut tarjolla, mutta se ei nyt ollut pääintressimme. Sen sijaan tutkimme keskustan kaupat, aukiot, palatsialueen ja söimme parissa paikassa. Yhtenä iltana kävimme äitini kanssa kivassa viinibaarissa kuuntelemassa livemusiikkia ja maistamassa paikallista viiniä.

Ja sitten siihen kuvatulvaan!
Keskustan mehukojuilla, ananas-omenamehu oli aivan ihanaa!

Kerrankin tarpeeksi iso teemuki. :D
 
Splitin pääostoskatu Marmontova osasi olla aikamoinen pätsi.

Kalamarkkinat keskellä ostoskatua.


Missä kala, siellä lokki.

Lapset ajoivat takaa puluja...

Ja me söimme vieressä pizzaa ja katselimme. Yksi pizzapala
maksoi 10 kunaa eli n.1,5 euroa ja kasvisversio oli taivaallisen hyvää!


Rantakadulla.

Heti kun rantakadulta poikkesi pois, päätyi aukiolle, jossa myytiin ihania mojitoja ja mehuja.



Taaperolle löytyi minituoli ja pöytä.

Kujamaisemat olivat kuin postikortista.

Palatsialueella riitti turísteja.


Eräs sun toinenkin turisti nappasi itsestään selfien. ;)


Kattojen yllä eli Prima ostoskeskuksen kattoterasilla oli kauniit näkymät.
Huh, olipa monta kuvaa ja asiaa samassa postauksessa. Nyt ei tarvitse enää ajatella "ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan", huominen on mahdollisuus.
Toivottavasti selvisitte loppuun asti, lisää tulossa!