Kuva

Kuva

torstai 17. huhtikuuta 2014

Lontoo lapsiperheen silmin

Otsikko on vähän hämäävä, sillä luvassa ei ole kauheasti vinkkejä mitä tehdä lapsen kanssa, omamme oli reissun aikaan vielä niin pieni. Lontoo on yksi lempikaupungeistani, vaikka en osaa selittää miksi. Olimme aikanaan mieheni kanssa puoli vuotta Englannissa vaihto-opiskelemassa ja tuon ajan myötä minulle kehittyi rakkaussuhde Englantiin. Nykyään käyn siellä ihan eri fiiliksellä ja tutkailen mm. jugurttitarjonnan Sainsburysta ja haikailen siellä asuttua aikaa. Höhlää, mutta niin kivaa. Sotken tähänkin juttuun kuvia myös vanhoilta reissuilta, joten ei kannata ihmetellä miksi allekirjoittanut näyttää niin rypyttömältä joissain kuvissa. :D

Piccadilly circus vuonna 2006 ja 2014.
Emme siis asuneet tai opiskelleet Lontoossa, mutta siellä oli helppo käydä junalla. Lontoossa voi tehdä mitä vaan, shoppailla, syödä, harrastaa kulttuuria tai vain kävellä ympäriinsä ja nauttia. Se on myös luvattu maa ihmiselle, joka rakastaa teetä ja siideriä. Vaihtoehtoja on muitakin kuin Liptonin Yellow label tai Fizzin kuiva omppu. ;) En osaa hirveän hyvin suositella tekemistä lapsiperheelle, koska olen matkustanut Lontoossa vain aikuispoppoolla ja nyt keväällä 11kk vanhan lapsen kanssa, joka ei vielä kaivannut samalla tavalla aktiviteetteja kuin isommat. Meidän pieni viihtyi vielä kohtuullisen hyvin rattaissa, joten kiersimme kaupat tarkemmin kuin koskaan ennen. Tässä pientä osviittaa lopputuloksesta... Nuo Whittardin teet ovat aivan ihania, olen juonut niitä joka ikinen päivä reissun jälkeen. Sinä joka menet seuraavaksi Lontooseen, tuo minulle niitä lisää! :D


Parhaat löydöt lapselle tein Nextiltä ja Gapilta. Itselleni olen ostanut mm. Guessilta, Primarkilta (varaa tänne aikaa ja hermoja!!), Gapilta, TopShopista ja Desigualilta. Dorothy Perkinsiin, jota niin kovasti kehutaan, en ole koskaan mennyt.
Tämä kuva piti ottaa, kun tajusin, että kaikki turistit kuvaavat itsensä puhelinkopissa ja minulta tämä kuva uupuu!

Maaliskuinen Lontoo oli kaunis ja keli ihana, oli mukavaa vain kävellä ympäriinsä.

Koska Lontoosta voisi kirjoittaa loputtomiin, en lähde erittelemään esim. hotellitarjontaa, totean vain että hotellit ovat kalliita ja laatutasosta voi yleensä poistaa yhden tähden, jos vertaa Suomen hotelleihin. En myöskään odota syöväni hyvin Lontoossa, lapsen kanssa pubiruoka on nopeaa ja edullista. Jos käy ensimmäistä kertaa Englannissa, ei kannata hämmästyä sitä, että hampurilaisen välissä on sitten se pihvi ja ehkä tomaatinsiivu. Juustot ja muut höppeet pitää yleensä tilata erikseen ja kantaa pöytään kaikki ketsupit, sinapit, majoneesit ja muut mausteet, mitä pubista löytyy ja maustaa burgerinsa itse. Parhaat Lontoon-ateriat olen tainnut syödä intialaisessa Sohon liepeillä, itse en ole opiskelijana tai lapsen kanssa lähtenyt testaamaan esim. Jamie Oliverin ravintoloita, mutta vanhempani kyllä kehuivat sitä kovasti.


Ruokaa Nottinghamin liepeillä.


Herkkuvarras vappuna 2006.

Lapsen kanssa me siis kiersimme kauppoja, kävimme haistelemassa pubitunnelmaa ja liikuimme enemmän kävellen kuin ennen sekä metron sijaan bussilla, koska metro ja rattaat ovat vähän sumplimista vaativa yhtälö. Menimme myös ensimmäistä kertaa turistibussin kyytiin ja se olikin aika mainio ratkaisu: pikkuneiti nukkui bussissa kahden tunnin unet ja näimme monta paikkaa mitkä ovat yleensä jääneet näkemättä, kun olemme siirtyneet metrolla paikasta toiseen.


 

Lapseen suhtauduttiin muuten ystävällisesti, mutta ihan ytimessä Carnaby Streetillä syöminen pubissa oli vähän hankalaa. Rattaat olisi pitänyt jättää nurkkaan pois tieltä, mutta syöttötuoleja emme löytäneet mistään pubista, joten aikamme väiteltyämme saimme pitää rattaat pöydän lähellä.



Lentokentällä Suomen päässä lapseen suhtauminen on sitä samaa linjaa kuin Suomessa aina ja rattaita emme ole saaneet pitää portille asti. Olikin iloinen yllätys, kun Lontoon päässä sai pitää rattaat mukanaan ja lapsiperheille oli oma turvatarkastusjono, joka tarkoitti käytännössä ettei jonoa ollut. Pääsimme sujuvasti eteenpäin. Gatwickin kenttä oli myös mukava, aiemmin olemme lentäneet Heathrowin ja Standstedin kentille. Gatwickilta pääsi hetkessä junalla Victorian asemalle ja kun otimme hotellinkin Victorialta, ei tarvinnut matkustaa metroilla tai busseilla enää. Hyvin näppärää!

Aiemmilla reissuilla olemme kiertäneet turistipaikkoja, kuten Madame Tussaud'sin. Voi olla ihan kiva paikka esim. lapsille, mutta lähinnähän siellä kuvaa itseään vahanukkejen kanssa ryysiksessä muiden turistien seassa. Jos muuten mielii London Eyehen, Tussaud'siin tai muihin turistijuttuihin, kannattaa ostaa liput etukäteen Internetistä. Sama juttu esim. junalippujen kanssa. Siinä säästää äkkiä paljonkin!

Vaha-Robbien kanssa 2006.
 
 
Musikaaleista olemme käyneet katsomassa Stompin ja Lion Kingin. Jälkimmäistä suosittelen lämpimästi (pyöriikö se vielä?), itkeä tihuutin katsomossa, sillä häissämmekin laulettiin Leijonakuningasta. Tosin onnistuimme katsomaan sen vasta toisella kerralla, ensimmäisellä kerralla teatteri pimeni puolivälin aikana ja meidät ohjattiin taskulampuilla ulos teatterista. Mikä lie sähköongelma, mutta saimme rahamme takaisin ja tulimme kuukauden päästä takaisin, onneksi asuimme silloin Englannissa.
 
 
Maisemiakuvia fiilistelyä varten, ylhäältä otetut on kuvattu London Eyestä sekä Monumentista. Kuvat ovat miehen ottamia, koska minä en pysty ahtaanpaikankammoisena menemään London Eyen suljettuihin koppeihin. Sen sijaan alapuolella on ihanaa katsoa ihmisvilinää ja istua terassilla. ;)


 
Itse tykkään myös kovasti Portobello roadista ja siellä olevista markkinoista. Siellä on mukavaa käveleskellä ja tehdä vähän erilaisia ostoksia.




Tammikuussa 2011 oli kylmä, ostin Portobellosta kauniin karvalakin. :D
Vielä loppuun muutamia fiilistelykuvia. Kunnon turistinhan täytyy käydä myös katsomassa vahdinvaihtoa Buckingham Palacessa.





Näiden kukkien myötä toivotan kaikille iloista pääsiäistä!
 
Tässä siis muutamia vinkkejä ja fiiliksiä hyvin tiiviissä muodossa, asiaa kaupungista olisi niin paljon, ettei tiedä mitä tiivistää blogiin asti. Kysykää jos olette lähdössä reissuun ja osaisin vastata johonkin mieltä askarruttavaan juttuun!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Raitaa niin isommalle kuin pienemmällekin

Jos oli pukeutuminen hankalaa raskaus- tai imetysaikana, niin ei se kuulkaa ihan yksinkertaista ole taaperonkaan kanssa! Vaatteiden pitää olla nopeasti puettavia, sillä jos erehdyn katsomaan vaatekaappiin sekuntin pidempään, on sillä aikaa kaadettu paketti riisiä lattialle, tyhjennetty roskis, paiskattu mariskooli sirpaleiksi tai jotain muuta vastaavaa. En siis todellakaan ehdi panostamaan itseeni ryntäillessäni tuon elohopean lailla liikkuvan vuosikkaan perässä. Vaate saattaa tunnin sisällä pukemisesta olla kuolainen, ruokainen tai molempia ja asussa pitäisi pystyä konttaamaan harrastuksista, kyykkimään ja olisi hirveän kiva, että tahratkin irtoaisivat helposti. Sen kerran kun menin hameessa lorutteluharrastukseemme, siellä pitikin maata lapsen kanssa selällään jalat kohti kattoa. Arvaatte lopputuloksen. Onneksi ryhmässä on vain äitejä. ;)


Tämän aamun voitto kotiin! :D Aurinkoinen keli, muksu nukahtanut ja höyryävä tee kädessä.

Asukuvat... No, evakkoasuntomme on pimeä kuin mikä ja edellä mainituista syistä en ehdi juuri paikallani seistä, joten... Taso on mitä on! :D Evakkoasunnossamme tavaroillamme ei oikein ole paikkoja, joten huomasin tänä aamuna, että kaikki luomivärini ja puuterini on aika lailla paiskottu mujuksi. Eipä sillä, eihän niitä ehdi laittaakaan.

Olenkin ihastunut tänä keväänä raitapaitoihin ja raitamekkoihin. Olen aina välttänyt raitoja, koska olen pelännyt että ne leventävät, mutta ehkä tästä hössöttäminen on jo mennyttä? Raidasta saa kivan pienen jujun asuun, päälle vielä korvikset ja huivi ja asu näyttää edes vähän muulta kuin häthätää päälle vetäistyltä trikoopaidalta. Tässä pari raita-asua viime päiviltä:


Paita Vila, huivi Pieces, korvikset ne pehmiskorvikset mistä höpötin edellispostauksessa.


Mekko Noom, sukkikset Mary A. Jalava.

Ei tämä elämänmeno siis ihan samanlaista ole kuin ennen (ylläri!). Lisäksi olen innostunut pähkäämään myös pikkuneidin asukokonaisuuksia, vielä kun voin hänet pukea. Myönnettäköön, etten reilu vuosi sitten edes tiennyt että esim. Lindexillä on lastenvaateosasto. En ollut kuullut merkeistä kuten Pomp de Lux, Metsola tai Baby Gap, enkä tiennyt että fb on täynnä lastenvaatekirppareita. Toista se on nyt. Ostan vaatteita paljon käytettynä sekä tarjouksista ja olen jo laittanut suurimman osan pieneksi jääneistä vaatteista eteenpäin. Tänään pikkuneitikin sai raitainnostuksessani päällensä raitaa Metsolan haalareiden myötä (fb-kirpparilöytö!).
Metsolan raitahaalarit & Brion taaperokärry ovat yhdessä ihanan retroja! Ja nuo pikkuneidin asennot, <3
Raidassa on myös jotain todella keväistä ja pirteää, joten senkin takia valitsen sitä tällä hetkellä mielelläni päälle.

Blogeissakin on paljon raitaa viime aikoina vilissyt, pukeudutko itse raitoihin?

Josko seuraavaksi saisin aikaiseksi sen Lontoon postauksen jota minulta pyydettiin (kuvatkin sieltä ovat "vähän" laadukkaampia! ;)).

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Toivolan vanha piha pääsiäistunnelmissa

Kiitos viesteistä mitä sain niin blogin kuin fb:n puolella. Välillä kun miettii käykö täällä kukaan, niin oli aivan fantastinen ylläri kun palasitte tänne nopealla aikataululla! Etähali siis kaikille!

Jatketaan siis siitä mihin jäätiin, ainakin postausideoita on kertynyt puolessa vuodessa. Reissuissakin olen ottanut kuvat aina blogia ajatellen, että josko joskus palaan... On se siis mielessä kytenyt!

Aloitetaan kuitenkin vinkillä Keski-Suomesta. Jyväskylässä on jo jonkin aikaa ollut Toivolan vanha piha ja sitä ovat monet kehuneet. Itse en vain ole saanut aikaiseksi käydä siellä Jyväskylän reissuillamme. Eilen korjasimme tilanteen ja kävimme tutkimassa pääsiäispihan. Valitettavasti keli oli todella surkea ja visiitistä tuli nopea, kun vettä pudotti urakalla. Kuvatkin ovat siis kauniin harmaita.

 

Tontti on ainoa Jyväskylän 1800-luvun puutalokaudesta kertova, ehjänä säilynyt kokonaisuus. Lisää historiasta ja tarjonnasta voi lukea täältä. Luulin itse, että pihalta löytyy myynnistä käsitöitä ja lisäksi siellä on kahvila, mutta siellähän oli vaikka mitä! Eniten yllätyin isosta myymälästä, jossa myytiin mm. Desigualia. Oli vaatteita, lankakauppaa, sisustustuotteita, käsitöitä ja vaikka mitä! Itse hullaannuin karkkikorviksista ja pitkän pähkäilyn jälkeen mukaani lähtivät pehmiskorvikset, jotka ovat jo käytössä.



Pihalla toimii myös kahvila Muisto, jossa on aivan ihana tunnelma. Ruuasta en osaa sanoa mitään, mutta äitini kehui heidän salaattejaan. Kahvilassa järjestetään myös brunsseja ja äitienpäiväbrunssi alkoi kovasti kutkutella omassa mielessä tunnelmaa haistellessa. Ihania yksityiskohtia olisi voinut kuvata loputtomiin.

Joka kahvilakuvassa on nykyään Piltti. ;) Kahvilasta löytyi myös pieni leikkinurkkaus.

 
Olin mäkin siellä! :D
 
 
Yksityiskohtia olisi voinut kuvata loputtomiin. Suurta ihastusta niin isommissa kuin pienissäkin vieraissa saivat aikaan huhtikuun alussa syntyneet tiput, jotka piipittivät iloisesti. Myös pässi ja lampaita pihalta löytyy.
 
 
 
Piipahtakaa ihmeessä fiilistelemässä vanhan ajan tunnelmaa, jos satutte reissulle Jyväskylään!


 

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Ikävä

Huomenna on kulunut seitsemän kuukautta edellisestä postauksestani. Kerroin miehellenikin, että minulla on iso ikävä teitä, jotka kommentoitte blogiini ja jaoitte pieniä palasia elämästä kanssani. Minulla on ikävä kuvien jakamista ja kaikkea sitä, mitä blogi antaa. Olen käynyt lukemassa päivittäin lemppariblogejani, kuten mustikkasmoothieta, mutta en ole kommentoinutkaan pitkiin aikoihin mihinkään.

Hävisin syksyllä syiden takia, jota en halunnut blogissa jakaa ja ristiriita sen kanssa, mitä kirjoitan tänne ja mitä oikeasti elämässäni tapahtuu oli liian suuri, jotta olisin osannut jatkaa blogia. Lapsen myötä asupostaukset tuntuivat turhemmilta ja haluaisin jotenkin saada blogille uuden suunnan. En tiedä voinko enää jatkaa sitä samaan pohjaan vai olisiko edessä kokonaan uuden blogin perustaminen?

Viimeiset puoli vuotta on ollut rankkaa aikaa. Meillä ei nukuta edelleenkään, vaikka 1-vuotissynttäritkin jo pidettiin. Kotimme on ollut puoli vuotta remontissa ja asumme väliaikaiskodissa ainakin kesään asti.

Mutta niin paljon iloa ja onneakin on mahtunut viimeiseen puolivuotiseen ja niitä iloja ja suruja olisi kivaa jakaa kanssanne! Viime aikojen kivoihin tapahtumiin on kuulunut mm. Lontoon reissu ja 1v synttärit. Mitä siis tehdä, aloittaa kokonaan uusi blogi, jatkaa tätä vai unohtaa koko blogimaailma? Muistaako minua enää kukaan? :D



Vauvastamme on tullut taapero, joka mennä viipottaa hirveätä kyytiä joka suuntaan. Hän lähti suht aikaisin kävelemään, ikää oli 10kk. Uusin villitys on juosta äitiä karkuun pukemistilanteissa. Jeee...




Äiti puolestaan taitaa näyttää samalta kuin ennenkin.


Siis mitä tehdä? Mitä teille kaikille kuuluu? :)

perjantai 13. syyskuuta 2013

Aikansa kutakin?

Niin se tuli, syksy. Ainakin kalenterin mukaan, ilmathan ovat täysin käsittämättömät edelleen.

Syksyn myötä tuli läjä harrastuksia vauvan kanssa ja ilman vauvaa. En olisi arvannut miten paljon nautin muskarissa, perhekerhossa ja muissa harrastuksissa käymisestä. Vauvan päiväunet myös lyhenevät koko ajan ja sitä myöten myös "oma aika". En viitsi tehdä postauksia vasemalla kädellä, vaan tekisin mielelläni niitä huolellisesti, mutta aikaa ei tunnu olevan. Iltaisin menen mieluummin jumppaan tai katson miehen kanssa telkkaria, kuin istun koneen ääressä. Joten aikaa blogille ei vain tunnu olevan.

Koen myös hankalaksi sen, että kuvaan päivittäin lastani ja hän on mukana kuvissamme, mutta en halua niitä täällä julkaista.

Surettaa kun tekee jonkun kivan vaatelöydön tai kahvilakäynnin, eikä "voi" jakaa vinkkejä. Olisi niin kivaa vinkata että hei, menkää tänne! Olen meinannut blogini pari kertaa poistaakin, mutta roikkukoot se vielä täällä.

Tällä hetkellä tuntuu, että jos aloittaisin blogin, se olisi hyvin eri tyylinen. Haluaisin kirjoittaa syvällisemmin, ehkä uskaltaisin kirjoittaa omalla nimellä ja ja... Elämäntilanne on reilussa 1,5 vuodessa muuttunut aika radikaalisti. Hyvään suuntaan, sanoisin. :)

Olen todella onnellinen jokaisesta lukijasta joka täällä on käynyt, käyn varmasti jatkossa lukemassa suosikkiblogejani, vaikken itse blogia kirjottaisikaan.

Loppuun vielä muutama kesäinen kuva lähiruokakierrokselta, jonka teimme elokuussa. Kävimme Hämeenkyrössä Frantsilassa sekä Yrjölän tilalla ja myöhemmin vielä Ylöjärvellä Suklaatilalla. Ihania paikkoja, suosittelen lämpimästi!

Kiitos teille ja ihanaa syksyä, ehkä minä vielä palaan. :)





 

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Unikkoja Tallinnassa: Kohvik Moon

Keskiviikkona vaeltelimme Tallinnassa päämääränämme ravintola Kohvik Moon, jossa meillä oli iltapäivällä pöytävaraus. Olen käynyt itse asiassa hyvin harvoin Tallinnassa, joten olisi kivaa olla siellä välillä pidempäänkin. Nyt suuntasimme vanhan kaupungin läpi kalasatamaan, jossa tuo ravintola oli. Kohvik Moon on siis suoraan suomennettuna Kahvila Unikko, vaikka kyseessä oli ihan kunnon ravintola eikä kahvila. Vai tarkoittaako tuo Kohvik myös ravintolaa? Oli miten oli, kalasatamasta löytyi kuitenkin mukava ja sympaattinen ranskalaishenkinen ravintola, johon äitini oli varannut meille pöydän.

Oli ihanaa kävellä kiireettömästi Tallinnan helteessä, joskin farkut olivat aivan liioiteltu asu, mutta en aamulla tajunnut millainen hellepäivä on tulossa.





Farkut Me&I, paita NYCista, laukku Desigual, arskat Dior

Kuuuuuma!



Perillä!

 
Ravintola voi olla Tallinnan kävijöille tuttu, sillä ovessa oli useamman oppaan suositus sekä palkintotarroja, mutta itse en ollut paikasta kuullutkaan. Mutta pettyä ei tarvinnut!



Ravintolassa oli paljon kivoja yksityiskohtia kuten seinä, jossa oli erilaisia kelloja sekalaisessa järjestyksessä. Kyseinen seinä hurmasi pikkuneitimme ja toimi tilauksia odotellessa hyvänä viihdykkeenä. Annokset puolestaan olivat kohtuu simppeleitä mutta samalla täydellisiä makuharmonioita ja koko seurueemme kehui ruokia kovasti. Pieni miinus hitaasta palvelusta, ruokamme saimme kohtuullisen nopeasti mutta tilausta ei tarjoilija tullut ottamaan kovin ripeästi. Mitään lastenhoitotiloja ravintolassa ei ollut, niihinkin olen kummallisesti alkanut kiinnittää huomiota. ;) Onneksi keli oli hyvä ja huoltotoimenpiteet onnistuivat puistonpenkillä.

Erityiskehuja sai miehen alkupala (jota siis kaikki maistoimme) eli kuvassa ylävasemmalla näkyvä siika-annos, jossa oli ihana tujakka piparjuurikastike mukana!


Suosittelen lämpimästi testaamaan paikkaa Tallinnan matkallanne ja maistakaa ehdottomasti tuota siikaa! :)