lauantai 31. tammikuuta 2015

Kukkia järven rannassa ja arvontamuistutus

Sunnuntaiaamu, harmaa lumisateinen keli, kiire ja sotkuinen tukka. Kuulostaako hyviltä lähtökohdilta asukuville? Saatiin me sentään muutama ihan käyttökelpoinenkin aikaiseksi! Ehdotin miehelle paikkaa järven rannassa, mihin saisi myös auton parkkiin. Enpä ajatellut, että on talvi ja ajoväylä parkkikselle ei ole käytössä tai aurattu. Mies pysäytti auton bussipysäkille, kävi jalan kokeilemassa uskaltaako ajaa vai jäädäänkö pohjasta kiinni ja sitten mentiin! Taaperolla ja minulla silmät levisivät takapenkillä, kun mies kaasutti kohti penkkaa, joka ei kyllä sitten ollutkaan mikään penkka. Ei jääty kiinni ja päästiin vielä poiskin. Täytyy sanoa, että aikamoista omistautumista mieheltäni ajaa minne vaimo pyytää, ottaa kuvia ja vielä auttaa jos tarvitsen muokkausvaiheessa apua (teimme nimittäin uutta banneria yhdessä aika myöhään yöhön viime viikonloppuna). Ihana olet, tiedän että luet tämän kuitenkin!
 



Itse asu puolestaan on ollut viikon ajan päällä lähes päivittäin, sillä tästä puserosta tuli hetkessä suosikki. Myös Siljan laivat myyvät Desigualia ja tämä pusero oli laivalla klo 22 jälkeen -70% alessa, joten siitä tuli Tukholman reissun toinen Desigual-hankinta. Tykkäsin kovasti isoista kukista sekä avarasta pääntiestä puserossa. Näistä kuvista ei varmaan näy pompula, mutta nyt minulla on kolme omaa pinkkiä puhelinjohtoponnaria! Veljeni puoliso, jolta "vein" joulukuussa sinisen puhelinjohtoponnarin, oli hommannut minulle näitä joululahjaksi, jonka unohti antaa. Kivaahan se oli saada tammikuussakin joululahja, eikä tarvitse viedä toisen pompuloita. Olikohan tämä joku vinkki? :D
 

housut Object/paita Desigual/kengät Emma/takki Esprit/
huivi Hampton Republic/korvissa legot
 
 Itselleni on tullut joku Desigual-hepuli vuoden tauon jälkeen, tänään sentään otettiin asukuvat ilman kyseisen merkin vaatteita. Jaksatteko näitä vielä?

Ja hei, huomenna päättyy blogin 3v arvonta, käykäähän vielä osallistumassa!

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

perjantai 30. tammikuuta 2015

Asenneruokaa: Bar Burrito


Olen lukenut useammasta blogista Tampereelle viime keväänä avatusta Bar Burritosta ja noin puolen vuoden ajan se on ollut "pitäisi käydä" listalla. Tällä viikolla päädyimme tänne vähän kummallisesti: menimme Torni-hotelliin iltapäiväteelle, jota tarjoillaan klo 14-17 arkisin, mutta meille myytiin kello 15.45 ei oota (!!!) ja mietimme minne sitten. Päätimme että nyt testaamme Bar Burriton, sehän on Itsenäisyydenkadulla lähellä Tornia. Vaan niinpä kävi, että aukioloaikoja oli muutettu ja Itsenäisyydenkadun piste sulkee jo klo 14.30 (tätä tietoa ei muuten Internet-sivuille ole päivitetty). Taas vesiperä. Tässä vaiheessa nälkä jo kurni ja sisuunnuimme niin, että siirryimme Keskustorin Bar Burritoon, jossa meitä lykästi.
 



 
Neljän jälkeen vesisateisena iltana paikassa oli väljää ja tiskin takana ollut myyjätär oli ihanan avulias ja pirteä. Hän jaksoi kertoa meille miten homma toimii, sillä olimme ensikertalaisia paikassa. Meillä oli hyvin tilaa nautiskella ja taaperokin sai elämänsä isoimman mehun!
 


 
Ja miten homma sitten toimii? Aluksi valitaan pohja, mennäänkö spelttilätyllä ja perinteisellä burritolla vai kasataanko annos esim. salaattipedille. Valitsimme molemmat burriton, seuraavaksi valittiin kastikkeita ja täytteitä. Omani sai sisäänsä maailman mureinta cajun-kanaa (oikeasti todella hyvää), guacamolea, juustoa, punakaalia, salaattia, papumuhennosta ja ja... Unohdin jo loput. Kastikkeeksi valitsin lempeää chilikastiketta ja jo tuo lempeä kastike sai nenäni hieman vuotamaan. Mies puolestaan totesi vahvaa chilikastiketta syödessään, että olisi maistunut tulisempikin. Tottumiskysymys siis.
 

Vaikka nälkä oli iso, iso oli burritokin. Maut olivat todella kohdallaan ja annos hyvää, erityispisteet murealle kanalle. Minä, joka en syö punaista lihaa ja yleensä valitsen annokseeni kasvikset tai kalan, olen oikeasti saanut hyvää kanaa jos alan sitä näin kehumaan.
 
 
Paikan perustajana puuhailee Arto Rastas, jonka muita ravintoloita ovat mm. Hella ja Huone sekä Le Pot. Bar burrito ei ollut fine diningia vaan street foodia, mutta erittäin hyvää sellaista. Puhtaita makuja, hyviä kastikkeita, superkiva miljöö. Annos valmistuu hetkessä silmien edessä, nopeus on lapsen kanssa aina iso plussa.
 
 
Paikan sisustuksen on toteuttanut Tila&Ihme, joka löytyy Aleksanterinkadulta. Yksi lempisisustusliikkeitäni Tampereella, josta olen löytänyt ihania juttuja kotiimme, joten ei ihme että myös Bar Burriton sisustus viehätti. Makujen ollessa hyviä ja paikan kiva, jäi myös kiinnostamaan millaisia drinkkejä täällä tehdään, sillä listalla on mm. mojito ja margarita, jotka jäivät tällä kertaa testaamatta. Otin ruuan päälle teen, joka olikin sitten ainoa miinus reissussa, sillä sen verran kitkeräksi se oli saatu. Muttei haitannut fiilistä, tänne täytyy palata uudemman kerran niin illalla drinkin kanssa kuin vaikkapa lounaalle. Ensi kerralla taidan testata täytteet salaattipedillä, uskon että siinä ne tulisivat vielä paremmin esiin.
 
 
Onko paikka sinulle tuttu? Ihanaa alkavaa viikonloppua!

torstai 29. tammikuuta 2015

Suunnistajan korvakorut

Kuten ehkä muistatte, me höyrähdimme iltarasteilla suunnistamiseen viime toukokuussa. Juoksimme lähes joka maanantai-ilta jalat mudassa pitkin Pirkanmaan metsiä, pikkulikka kantorepussa pomppien. Mies oli kärsivällisempi kartanlukija, minä sinkoilin sitten täysillä rasteille. Tuli naarmuja, kaaduin kerran, koskaan emme kärkisijoille tällä kokoonpanolla päässeet, mutta että meillä oli hauskaa! Ensi kesänä taidamme taapertaa hitaasti rasteilla tai sitten juoksennella vuorotellen, koska kantorepussa keikkujaksi tyttärestämme ei enää ole. Tosin jos minä lähden yksin metsään, olen siellä sitten viisi tuntia, sillä juoksen niin päättömänä edestakaisin, etten malta lukea karttaa. Miehen mukaan suunnistustaktiikkani on "sinne-tänne-tonne", vaikka pitäisi pysähtyä lukemaan karttaa. Heh. Kilpailuhenkeni jyllää niin voimakkaana, että juoksen vain kelloa vastaan ohi rastien, siksi tiiminä toimimmekin parhaiten.
 

 
Oli miten oli, joulupukki oli löytänyt suunnistukseen liittyvät superhauskat korvakorut, niissähän komeilee rastilippu! Nämä asukuvat on otettu joulunpyhinä, mutta eivät ole päätyneet blogiin. Syynä se, etten tykännyt tuosta asukokonaisuudesta, mutta tykkään korviksista niin, että päädyin nyt tuomaan kuvat tänne. Asukokonaisuutta täytyy syyttää siitä, että matkalaukussa oli jouluna mitä oli ja yritin saada asuun jotain oranssia mukaan, aika häivähdys sitä huivissa on!
 
 


paita YourFace/hame VeroModa/huivi Vila/korvikset Lilli Leppikallio
 
Luminen maisema sen sijaan on upea ja kun menimme ottamaan kuvia lensi taivaalla iso lintuparvi. Hiuksistakin huomaa, että kuvat on otettu lähellä kampaajakäyntiä, mikseivät ne voi pysyä tuollaisina vain aina?
 
Olisitko tunnistanut rastilipun korviksista, käsi ylös kuka suunnistaa?

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Symphonyn käytävillä

Reilu viikko takaperin minä ja tyttäreni olimme isovanhempien kanssa risteilemässä. Tukholman piipahduksesta jo kirjoitinkin, muttta pari sanaa vielä laivasta. Kun nämä kävelykansilaivat 1990-luvulla tulivat, ne olivat lapsen näkökulmasta valtavan hienoja. Tykkäsin erityisesti niistä hyteistä, mistä oli näkymä kävelykannelle. Siellä ikkunassa oli tilaa istuskella, syödä karkkia ja katsella ihmisiä. Siellä minä vielä abiristeilylläkin istuin (mutten tainnut syödä karkkia :D).
 
Aikamoinen asukuva. Kaupassa ei ollut ketään klo 22, mutta se täytti kun he
 kuuluttivat kaikkien aletuotteiden olevan -70%. Desigualia -70%...? Apua.
Symphony uudistettiin vuosi sitten ja olimme silloin "uudistetulla" laivalla äitini ja taaperon kanssa. Lainausmerkeissä siksi, että tax free ja ravintolat olivat kyllä uudistettu, mutta hytit olivat ihan samanmoisia kuin aiemminkin. Nyt kun samassa hytissä meitä oli kolme aikuista, lapsi, matkasänky, kaksi matkalaukkua sekä rattaat, olisinkin toivonut kävelykansinäkymällä olevaa hyttiä. Siitä ikkunalaudasta saa oikeasti lisätilaa. Mutta menihän tuo pari yötä näinkin, olimme siis ikkunallisessa hytissä, josta näkyi merelle.
 
 
Viime keväänä testasimme italialaisen ravintolan Tavolatan, jonne äitini oli nytkin tehnyt varauksen. Totesimme tosin laivan olevan niin tyhjillään, ettei varauksia olisi välttämättä tarvinnut, mutta esim. aamupala on edullisempi, jos sen etukäteen varaa ja maksaa. Tavolatan antimet olivat perushyviä, alkupalasalaattini ja sen homejuustomäärä olivat niin valtavia, että tuli hieman vaikeuksia kasvispastan kanssa. Hyvin selvisin, sillä äitini sanoi ettei ole nähnyt minun aikoihin syövän näin paljon. Jälkkäristä oli turha edes haaveilla!
 
Pieni käsi dippasi reippaasti leipää oliiviöljyyn.
Aamupalan söimme samaisessa italialaisessa ensimmäisenä aamuna ja se kannatti. Hinta etukäteen maksettuna oli 19 euroa (vrt. buffet 12 euroa) ja kyllä tasoeron huomasi. Haudutettu tee kannettiin pöytään, aamupalaan kuului lasi kuohuvaa, oli pannareita, juustoja, monenlaisia konvehteja, hedelmiä, vihanneksia, ihania leipiä, parsakaalipiirakkaa... Lista jatkuu. Yhtään kuvaa en ehtinyt ottamaan, kun hain ruokaa vuoroin itselleni ja lapselle ja yritimme syödä, ennen kuin pienellä loppuu kärsivällisyys. Seuraavana aamuna buffetin antimet tuntuivat aika valjuilta verrattuna tähän. Suosittelen siis aamiaista Tavolatassa!
 
 

 
Toisena iltana menimme testaamaan kävelykannella olevan Habby Lobsterin, joka olikin sitten aika pettymys. Alkuruoka, jonka jaoimme kolmeen pekkaan, sisälsi mm. simpukkaa ja savustettuja rapuja. Kädet haisivat savulle vielä seuraavanakin aamuna, savustuksen kanssa oli lyöty aivan yli. Pääruoan ruijanpallas oli ihan ok, mutta hieman mauton ja parasta olivatkin ehkä jälkkärijuustot.
 

 
Pienen ihmisen näkökulmasta reissu oli varmasti erilainen. Heti laivaan päästessä sai muumeja väritettäväksi. Hytissä pieni veti äidin korkkarit jalkaan ja pyrki ulos juoksemaan 15 kokoa liian isoilla korkkareilla. Tavolatassa hänelle tuotiin värityskyniä ja piirustustehtäviä välittömästi pöytään, sai syödä pastaa ja lihapullia, ihastella maalattuja kiviä ja tax freen valoja. Oli pitkä käytävä jossa sai juosta ja tanssia, leikkipaikka ammotti tyhjyyttään ja siellä oli tilaa leikkiä keittiöllä ja muumeilla ja sukeltaa pallomereen. Mummi osti Niiskuneidinkin, jota on siitä asti raahattu kainalossa. Kyllä Siljalla on otettu pienet matkalaiset ihan joka käänteessä huomioon. Sunnuntain lähdöllä ei ollut isoja muumeja tavattavissa, mutta eipä näin pieni niitä kaivannutkaan. Taaperolle oli niin nyt kuin viime vuonnakin pedattu matkasänky hyttiin valmiiksi, jossa uni maistu ainakin toiseen suuntaan erittäin hyvin. Veikkaan, että seurueen juniorilla ei ollut nokan koputtamista, aamupalapuurotkin olivat herkkua!
 



 
Ja jos saa lisätä maratonpostauksen loppuun palan hattaraa: olen valtavan ylpeä miten hienokäytöksinen ja kaikkiruokainen pieni neiti tyttärestämme on kasvanut. Olemme oppineet tuntemaan parin vuoden aikana toisemme ja monesti jo ymmärrän, mitä hän haluaa tai mikä ottaa päähän. Hän osaa istua kanssamme ravintolassa, seurustella nätisti ja kertoa jo paljon asioita sanoin. Yhtään raivaria ei reissussa nähty, mutta sitä useampi suukko, hali ja kikatus kyllä saatiin. Ihana reipas matkaseuralaiseni. ♥
 
Mitä mieltä sinä olet päivä Tukholmassa-reissuista?
 

maanantai 26. tammikuuta 2015

Siitä se ajatus sitten lähti. 3 veen synttäriarvonta!

*Jos haluat osallistua vain arvontaan, hyppää postauksen loppuun*
 
Tällä viikolla tulee kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä, kun tein ensimmäisen postaukseni. Toiseen postaukseen sain jo kolme kommenttia ja olin hurjan innoissani. Ajatus blogiin lähti siitä, kun työkaverini kysyi, pidänkö asuistani jotain blogia, kun ne ovat kivoja. Nauroin ääneen, en todellakaan! Mutta ajatus jäi kytemään. Vielä samalla viikolla perustin blogin.
 
Linkitin ensimmäisen tekstini facebookiin ja sain kannustavia kommentteja. Parin kuukauden bloginpidon jälkeen äitiyslomalla ollut kaverini kertoi, että lukee aina juttuni ja osti mm. samanlaisen mekon ja huivin kuin mitä blogissani näkyi (luetko vielä täällä, tunnistat varmasti itsesi! :D). Tällaiset kommentit kannustivat minua jatkamaan, vaikka vähän mietitytti mitä olen tekemässä.
 
Bloggaaminen oli mielestäni noloa. Otin nopeasti päättömän kuvan asustani peilin kautta. En halunnut kertoa missä asuimme, en oikeaa nimeäni enkä työpaikkaani. Tein blogia vähän mieheltäni "salaa", kun nolotti niin. Todella salaa, hän on varmaan lukenut joka ikisen postaukseni.
 
Desigual-kuva blogissani tammikuussa 2012. Apua.
Tuota vanhan asunnon tapettia on vähän ikävä!

Blogini on kokenut karikkoja. Talo-ongelmien ja esikoisen syntymän myötä se joutui väistymään, jaksamiseni loppui. Toisaalta en halunnut kertoa taloasioista täällä ja tuntui mahdottomalta pitää blogia kertomatta elämänsä isoimmasta asiasta. 7 kuukauden jälkeen kaivoin sen esiin taas ja täytyy sanoa että onneksi kaivoin. Se antaa minulle niin paljon siinä missä ottaakin. Raskausaikana asuista bloggaaminen alkoi olla mahdotonta, sillä kuljin kotona viisi viikkoa verkkareissa ja miehen hupparissa, kun hermokipu vei jalan alta ja esti liikkumisen. Pikkuhiljaa aloin tuomaan blogiin kaikkea muutakin kuin vaatetta, kaikkea mistä nautin. Pari kertaa olen miettinyt että lopetan tämän kun minulle on naureskeltu, mutta hammasta purren on jatkettu. Kaikki eivät ymmärrä koskaan, mutta yritän unohtaa sen.

Tasan 2 vuotta sitten otettu kuva. Tungin tavalliset farkkuni jalkaan
vaikka viikkoja oli kasassa 32. :D Kuva Reija Vilmi/Rajala Studiot.
 
Ajat muuttuvat ja nälkä kasvaa syödessä. Mies ottaa nykyään lähes kaikki asukuvat ja niitä varten rymytään ihmeellisiin paikkoihin poseeraamaan. Kaksi vuotta sitten meille muutti järkkäri, joka antoi uuden ulottuvuuden kuvaamiseen. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja päässyt kivoihin juttuihin mukaan tämän harrastuksen kautta.
 
Haluankin lausua kiitoksen teille lukijat, ilman teitä en tätä jaksaisi tehdä. Olette olleet monessa mukana! Ilokseni saan arpoa ihanan kosmetiikkalahjan valitettavasti vain yhdelle, mielelläni antaisin sen jokaiselle. Kiitos kun olet mukana!
 
Ja pitkän löpinän jälkeen itse arvontaan.
 
 
 
Pääsin testaamaan ihania Hurraw-huulirasvoja ja olemmekin taaperon kanssa niitä viikon verran testailleet. Parasta näissä rasvoissa on maku, tuoksu sekä se, että ne eivät "lähmää" kuten tavalliset rasvat tai sula taskuun. Vaikka Niiskuneiti-pehmokin sai osansa, se selvisi ilman pesua. :D Rasvat ovat täysin vegaanisia, niitä ei ole testattu eläimillä eivätkä ne sisällä keinotekoisia värejä. Olen itse testannut makuja Earl Grey, Lime, Vata, Moon balm sekä Sun balm. Näistä suosikikseni taitaa nousta Sun balm. Tuo suojakertoimen sisältävä huulirasva maistuu mandariinilta ja kamomillalta ja on ihanan pehmeää huulilla sekä suojaa myös auringolta. Tosin makuja on 22 kappaletta, eli vielä riittäisi testailtavaa...
 
Palkintoon kuuluukin KOLME valitsemaasi Hurraw-huulirasvaa sekä lisäksi ihana Nafhan arganöljy, josta kirjoitin jo aiemmin. Kaikki Hurraw-maut löydät täältä.


Säännöt ovat seuraavat:
 
1. Arvontaan pääset osallistumaan jättämällä kommentin tähän postaukseen.
 
2. Kerro kommentissasi ihan mitä vaan. Sano vaikka moi. Tai jos olet ollut sen koko 3 vuotta mukana, niin kerro! Onko täällä sellaisia?
 
3. Yhden arvan saat kommentilla, kaksi arpaa jos olet kirjautunut lukijakseni bloggerin, bloglovinin tai blogilistan kautta. Kerro oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla! Ja anonyymi, jätä jokin yhteystieto kommenttiin!
 
Arvonta alkaa nyt ja on voimassa synttäriviikon ajan, eli sunnuntaihin 1.2.2015 klo 20 asti!
 
Onnea matkaan ja iso kiitos kaikille lukijoille!

P.S. Jos tuntuu, että haluat testata Hurraw-rasvoja heti, niin mm. Sokos, Sokos Emotion sekä Ruohonjuuri niitä myyvät!
 
* palkinnot saatu Luonnonkosmetiikkatukusta. 

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Rakkauskirjaimet takissa

Ihastuttavaa sunnuntaita kaikki! Ja tervetuloa uudet lukijat! Olen teistä jokaisesta innoissani. On nin tylsää tehdä postaus, johon ei tule kommentin kommenttia, itse alan ainakin miettimään mikä meni pieleen. Käykö muille näin? Nyt olen täynnä virtaa sunnuntaiaamun puolentoista tunnin jumpan ja uusien (tietysti vanhojenkin) lukijoiden johdosta. Ja koko viikonlopun, tämä on ollut ihana viikonloppu! :)
 
 
Eilen takki, joka hommattiin Tukholman Desigualin alesta äidin avustuksella, pääsi ensi kertaa käyttöön. Tiedän, että monelle tuo takki saattaa huutaa kadulla printtejään ja olla kauhistus, itse rakastuin siihen täysin. Itse asiassa, kun olimme Desigualin liikkeessä Tukholmassa, suomalainen nainen sanoi vieressäni "minun on pakko päästä pois, nämä printit alkavat heittää silmissä". En ymmärtänyt, kun itse olin oikeassa karkkimaassa.
 
 
Tämän takkimallin nimi on Love Letters. Täytyyhän sitä siis rakastaa. Se tarvitsi mielestäni taustakseen rouhean maiseman, joten könysimme vanhoille kotiseuduille kuvaamaan. Olen huomannut, että minulla on kuvissa aina se tasan sama hymy ja ilme, mutta eilen kävi toisin. Ympäristö oli jotenkin niin surullinen ja tulipalon läpikäynyt, että osassa kuvia en hymyile, sillä minulle tuli tuolla jotenkin surumielinen fiilis. Aikamoinen kontrasti iloisiin väreihin.
 


paita Seppälä (valkoinen ja musta on samaa paitaa)/housut BikBok/kengät Marco Tozzi/takki Desigual

Me kuvasimme myös kahdella kameralla. Oma Canonin järkkäri on ihan mahtava kamera, joka pystyy vaikka mihin ja jota osaan myös käyttää. Se on kuitenkin välillä mukana kuljettaessa aikamoinen möhkö, joten kun kuulin, että Lack of Colourin Milla myy uudehkon Samsungin minijärkkärinsä, pyysin sitä kärppänä meille. Testaamme sitä tänä viikonloppuna ja mietiskelemme, tuleeko siitä kakkoskameramme. Valitettavasti kun on tottunut järeään kameraan, minijärkkäri tuntuu kädessä heppoiselta ja heiluvalta. Toisaalta siinä on mm. wifi, joka siirtää kuvat suoraan kännykkään... Äkkiseltään värit olivat paljon paremmat Canonilla otetuissa kuvissa, mikä nyt varmasti johtuu myös asetuksista, kun minijärkkäri on uusi meille (ja Millan kuvat blogissa ovat olleet laadukkaita). Valitettavasti jostain syystä myös kaikki omalla kameralla otetut kuvat onnistuivat ja lainakameralla ei myös mallin puolesta. Mikä tässä oli, en osannut poseerata vieraalle kameralle? :D Puolensa ja puolensa, äkkiseltään olen kyllä Canonin puolella. Heittäkää kommentteja kehiin, minijärkkärin puolesta ja vastaan! Millaisella kameralla itse kuvaat?
 

Mitä mieltä rakkaustakista? Olisiko itsellesi liikaa? Entä kuka tunnistaa kuvauspaikan?

lauantai 24. tammikuuta 2015

Länsinaapurissa kylässä

Olen päässyt elämäni aikana matkustelemaan valtavasti ja koska tarinoita olisi Irlannista Singaporeen asti, tuntuu Tukholman risteilystä kirjoittaminen vähän pliisulta. Kiinnostaako se ketään? Toisaalta, se on lapsen kanssa kiva reissu sekä pieni irtiotto arjesta, joten päätin kirjoittaa muutaman sanasen reissustamme.

 
Kävimme usein Tukholman risteilyllä kun olin lapsi ja mieleeni painui Tukholman valtavalta tuntunut lelukauppa Stor&Liten sekä karkkipussien paljous tax freessä. Nyt kun mukana on oma lapsi, sitä kiinnittää huomiota hieman eri asioihin. Viimeksi olimme Silja Symphonylla vuosi sitten helmikuussa hiihtolomien aikaan ja tungos oli järkyttävä. Voinkin lämpimästi suositella tammikuuta ajankohtana risteilylle, Tukholmassakin oli todella kiva keli! Ainoa miinus risteilyissä on, että maissaoloaika on älyttömän lyhyt ja ei siinä hirmuisesti kerta kaikkiaan ehdi.
 

Itse viihtyisin tuon maissaoloajan vaikka kaupoilla pyörien ja niinhän se on monesti mennytkin. Nyt kun olin reissussa taaperon ja vanhempieni kanssa, kaupoilla pyöriminen ei ollut se ykkösprioriteetti. Suuntasimmekin ensimmäisenä Abba Museoon, joka huonoksi onneksemme oli tämän viikon maanantain ja tiistain remontissa! Siirryimme siis kohti keskustaa ja yritimme mennä nauttimaan trendikahvila Green Rabbittiin ja kun pääsimme ovelle... Se oli maanantaisin suljettu. Puoli tuntia sain pyöriä Desigualin alessa, sitten oli shoppailuosio tehty ja suuntasimme Östermalmin kauppahalliin.





Vanhemmilleni tuo kauppahalli oli jo tuttu, itselleni kerta oli ensimmäinen. Upea vanha rakennus täynnä erilaisia herkkuja! Onneksi pääsin täällä käymään, luulen että tykkäsin paikasta paljon enemmän kuin olisin Abba-museosta saanut irti.





 
Me söimme ravintolassa, missä tarjoiltiin tanskalaistyyliin voileipiä, kuten näette, itse leipä ei kyllä ollut pääosassa näissä annoksissa... Oli todella hyvää ja äitini leipä oli todellinen rapujen rakastajan annos!
 


 Kauppahallin plussaksi mainittakoon myös ilmaiset, siistissä kunnossa olleet vessat.
 
Kauppahallin vieressä sijaitsevasta teekaupasta nappasin vielä Bombay Chai-teetä matkaan, ennen kuin aloimme kävellä kohti bussipysäkkiä. Tuli käveltyä pitkät matkat ja nähtyä eri alueita Tukholmasta kuin aiemmin!
 
Mitkä ovat omat tärppisi Tukholmaan? Iloista viikonloppua!